Eino Leino

Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. toukokuuta 2014 kello 14.48 käyttäjän Kuri (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta. Koko muokkaushistoria tässä.

Eino Leino oli 1900-luvun suurimpia, kirjallista hölynpölyä tuottanut pelle. Hänellä oli ongelma alkoholin kanssa (se loppui aina kesken) sekä sairaalloinen pelko vekselien menemisestä protestiin. Hänen teoksensa elävät nykyisin lähinnä sanomalehtien, tuon kuolevan median, kuolinilmoituksissa, joiden muistovärssyjen lähteenä Leino on likipitäen Raamattuakin suositumpi. Leino muistetaan myös Vesa-Matti Loirin lauluiksi ja tulkinnoiksikin kutsutusta ulisevasta ähisemisestä.

Sitaatteja tuotannosta

Siippansa kanssa maaseudulla kuljeskellessaan he näkivät mullin mallin ja sonnin. Leino loihe lausumaan:

"Tuolta se tulla julkuttaa, tuo iso sonnihärkä.
Taitaa tullla nussimasta, kun kullikin on märkä."

minkä jälkeen heinikossa suhisi (Eeva, Helena (1923-1960) sai tästä idean kuuluisan tangon sanoitukseen):

"Sua suolla nussin,
Rahkasammal alla pöllyää."

Vaikutus

Leinon epäsuora kulttuurivaikutus ulottuu jopa osallisuuteen Franz Kafkan kuolemassa asti. Täyttä yksimielisyyttä tämän prosessin luonteesta ei ole. Kirjallisuushistorioitsija Pekka Tarkkaelo kuvaa tapahtumat näin:

»Kafka oli juuri kirjoittamassa keskeneräiseksi jäänyttä teostaan Ikävä, kun hän yllättäen haki kotoaan rynnäkkökiväärin ja tuhoutui järjettömässä hyökkäyksessä naapurin Einon haukkaa vastaan. Kafka uskoi haukan olleen hänen salattu vainoajansa.

Kyseessä oli mielisairas ihminen.»

(Franz Kafka (WSOY 2006), s. 205)

Katso myös

  Tämä henkilöä käsittelevä artikkeli kaipaa tukevampaa ruokavaliota.
Voit auttaa Hikipediaa syöttämällä artikkelin henkilölle lisäkiloja.