Avaa päävalikko

Hikipedia β

Ajopuuteoria

Ajopuuteoria (Eng. "Driftwood[1]-theory") on toisen maailmansodan jälkeen kehitetty teoria siitä, että Suomen oli olemassaolonsa turvatakseen välttämättä ryhdyttävä yhteistoimintaan jomman kumman kanssa niistä kahdesta suurvallasta, jotka tiesivät missä Suomi sijaitsee ja että se on valtio, nimittäin Saksa ja Neuvostoliitto. Kuten usein, tämä sodanajan työkalu on tullut tarpeeseen myös rauhan aikana.

Sisällysluettelo

Milloin Suomi nyt ei olisi ollut ajopuu?[2]Muokkaa

 
Monet tahot käyttivät tätä kuvadokumenttia todisteena siitä, että Suomi todellakin on ajopuu, mutta sitten ilmeni, että kuvassa olikin vain puun heijastus veden pinnalla... Todistelijat siirtyvät valittamaan, että tällainen kauhukuva voi muuttua vielä todellisuudeksi, joten kuvan todistusarvoa ei saisi edelleenkään aliarvioida[3].

Ajopuuteorian kannattajat ovat totta kai sitä mieltä, että Suomi on ollut aina ajopuuna, mutta tämä väite on useiden tahojen toimesta pyritty kumoamaan jo vuosikausia. Suomen ajopuusielunmaiseman voi kiteyttää aikajanalla:


  • 1. Aikojen alku - 1300-luku (Kirjaimellisena ajopuuna)
  • 2. 1300 - 1917 (Ajopuuna)
  • 3. 1917 - 1944 (Ei ajopuuna)
  • 4. 1944 - Nykyhetki ja joidenkin sammakoista ennustajien lupaama tulevaisuus (Totaalisena ajopuuna)


Kuten aikajanasta voidaan todeta, Suomi on ollut ajopuuna vain osan surkean köyhyyden menneisyydestään, mutta se ei missään nimessä tarkoita, etteikö se voisi olla totaalinen ajopuu aina ajanlaskun hämärään karkaavassa tulevaisuudessa.

Mennyt on aika kultainenMuokkaa

Ennen 1300-lukua, esihistoriallisena ja historiallisena aikana, Suomi oli kirjaimellinen ajopuu, sillä vuosimiljoonien ajan mannerten liikkeet pitivät sen alituisessa, joskin ihan hiton hitaassa liikkeessä. Tämä liikehdintä, joka ei kattanut vain maan asukasrakennetta tai sen jotakin poliittista linjausta vaan ihan maantieteellisestikin koko Suomi-neidon heiluvaa hamettaan myöten, ei ollut Suomen omissa käsissä.

Ajopuuteorian vastustajat ovat valittaneet, että tässähän nyt haljotaan ihan totaalisesti hiuksia, mutta Hikipedian työryhmä on vakuuttanut kaikille näille tahoille, ettei sillä ole aikaa sellaisiin jonninjoutavuuksiin kuin hiuksien halkominen. "[4]"

Kun Suomen alueella sattuikin liikkumaan satunnaisia eläimiä, kuten karhuja, susia, hirviä ja suomalaisia, nekin olivat tämän maansiirtymän alaisuudessa, vaikkakaan siinä ei ole havaittu olleen taustalla mitään erityisen poliittista agendaa. On olemassa huhuja tutkimuksista, joiden mukaan suomalaiset olisivat pyrkineet jo Rooman aikana jonkinlaiseen sivistystä parodioivaan yhteiskunnallisuuteen, mutta heimojen keskuudessa liikkuneet itsemurhainfluessat sekä ihmislihan himo tekivät tästä kehityksestä melkein vieläkin hitaampaa kuin maan liikkeistä.

Vähemmän mennyt aika eripurainenMuokkaa

1100-luvun ja 1300-luvun välimaastossa alueelle levisi vielä itsemurha-alttiuttakin pahempi tauti (vaikkakin se toisaalta myös altisti yhä useammat suomalaiset itsemurhaisiin ajatuksiin): ruotsalaiset.

Kirjaimellinen ajopuuteoria loppuu näihin aikoihin, sillä erään ruotsalaisen piispan kerrotaan olleen niin vihainen Suomen pahantahtoiseen ja pakanalliseen tapaan rikkoa Jumalan sanaa liikkumalla paikasta toiseen, että se määräsi Suomen pysähtymään niille sijoilleen Ruotsin seurassa pysytellen. Näin maan siirtymän oletetaan loppuneen, eikä yksikään Hikipedian työryhmästä ole jaksanut seisoskella satamassa seuraamassa, onko asia todellakin niin.

Tätä iloksi joten kuten laskettavaa asiantilaa jatkui aina 1800-luvulle, jolloin Napoleonin seikkailuiden vuoksi Suomi joutui (vieläkin enemmän itsemurha-aikeita nostattavaan) seuraan, josta se ei ole meinannut sen koommin päästä eroon: venäläisien seuraan. Hekin päättivät, ettei Suomi ole menossa yhtään minnekään, jolloin muuten lupaava paluu alkukantaiseen lipumiseen vetten pinnalla jatkui poliittisena ajopuisuitena[5]

"Hetki omaa aikaa, mikä suloinen illuusio"[6]Muokkaa

Vuonna 1917 Suomi, Venäjää rakastava liittolainen ja alusmaa kun oli, pyysi saada lupaa päästä vähäksi aikaa lomalle ja levittelemään jalkojaan johonkin tuhansista vesilätäköistä, joita suomalaiset leikkisästi kehtasivat kutsua järviksi. Venäjällä oli kiire suuren maailman asioiden kanssa, joten se ei ymmärtänyt millaiseen kuseen se vielä joutuisikaan uppiniskaisten kiusankappalenaapureidensa kanssa, joten se vain huitaisi kädellään ja antoi asian mennä.

Suomi oli viimein lakannut olemasta ajopuu.

Tätä iloa kesti noin viisitoista minuuttia, ensimmäisen maailmansodan loppumisesta siihen hetkeen, kun Hitler päätti, ettei hänenstä tulisikaan taiteilijaa vaan poliitikko. Poloinen Suomineito oli kuitenkin kuin sammunut lapsukainen juna-aseman tunnelissa eikä tajunnut tästä tilanteesta vielä mitään.

Ollako vai ampuako sittenkin päähänsä?Muokkaa

Kun Suomi viimein käsitti, että se oli taas kerran vaikeuksissa, niin olikin jo melkein myöhäistä. Suomi sekoili niin Saksalaisten, Länsivaltojen kuin Neuvostoliitonkin kanssa, käyttäen pientä kokoaan luoviakseen sekamelskaksi menneessä ja hankalassa maailmassa. Koska juuri Neuvostoliiton rauhantahtoiset ja toverilliset aikeet uhkasivat Suomea, nähtiin Natsi-Saksan veljellinen apu paremmaksi vaihtoehdoksi. Virallisestihan kukaan ei tiennyt mitä Natsi-Saksassa tapahtui. Pojathan vaan tykkäsivät marssia komeissa uniformuissa tarttuvien sävelien tahtiin.

Toisen maailmansodan aikaa on monissa piireissä yritetty pitää ajopuuteorian isoimpana hetkenä, mutta koska tuohon aikaan Suomella oli sentään miehitettyjä maita paremmat mahdollisuudet tehdä edes jotakin omaksi edukseen, asia on yhä kiistanalainen. (Ja kuten aina, jokaisessa hiton taajamakahvilassa, joka on liian lähellä yliopistoa, siitä kiistelläänkin ihan tarpeeksi.)

Toisaalta, eräät näkemykset tukevat sitä oletusta, että Suomi oli ajopuu myös sodan aikana, koska sodan aikana kukaan ei ehtinyt olla tukkimetsällä ja kaikki metsurien kaatamat puut jäivät ajopuina lillumaan[7].

Enemmän historiaan nojaava väite taas oli se, että jos monet Suomea suuremmatkin maat olivat sodan aikana aivan tuuliajolla, niin eihän Suomikaan voi sanoa olleensa oman kohtalonsa ohjaksissa. Tähän tosin vastapuoli taas toteaa, että eihän tuuliajolla oleminen ja ajopuuna oleminen ole yhtään sama asia. Siitä taas yleensä seuraa nyrkkitappelu.

Totaalinen ajopuuteoriaMuokkaa

Sota ei vastoin ennakko-odotuksia kuitenkaan päättynyt Suomen loistavaan voittoon ja Neuvostoliiton miehitykseen Uralia myöten, vaan Suomi sai rauhanneuvotteluiden jälkeen hädin tuskin jäädä olemaan. Moisen henkisen krapulan selvittämiseksi maassa järjestettiin vuosikymmenien mittaiset katumusharjoitukset jonka aikana monet aiemmin hiljaiseksi pelotellut (tai piestyt) lällättelijät pääsivät ilkkkumaan omaa synnyinmaataan. Tämänhän on suomalaiset osanneet aina.

Tuon ajan tutkijapiireissä pidettiin hyveenä sitä mitä törkeämmin osasivat loata yhteiskuntajärjestelmää ja yleensä sitä mikä mahdollisti heidän ylipäänsä esittää mitään mielipiteitä. Puoluekannasta riippumatta kilpailtiin siitä kuka saa ripoteltua eniten tuhkaa päällensä. Koska varsinaisia nimiä ei kehdattu syyllisistä suoraan esittää, kehitettiin teoria, että Suomi ajopuun tapaan tempaantui mukaan maailmanhistorian pyörteisiin.

Ojasta allikkoonMuokkaa

Ajopuuteorian tutkijat olivat hetken aikaa kusta housuihinsa, kun he huomasivat Neuvostoliiton kaatumisen tuovan suuren vaaran heidän tutkimusrahoituksensa menettämisestä. He huokaisivat pian kuitenkin helpotuksesta, sillä EU ja Amerikan maailmanpoliisin roolin rehellinen kaappaminen toi mukanaan aivan uudenlaiset ajopuuteoriat, jotka vain nimellisesti vaivautuivat vilkuilemaan kohti historiankirjoissa kuolevia Kylmän sodan edeltäjiään.

Ajopuuteorian nykytilanteen vakiinnuttamiseksi riittää yksinkertainen kysymyskaavio:


  1. . Onko maailmassa tarpeeksi ydinaseita tuhoamaan koko planeetta monta kertaa?
  2. . Onko hallituksilla tapana tulla johdetuiksi entisten agenttien, sotilasjunttien sekä uskonnolla parannuksen tehneiden juoppojen alaisuudessa?
  3. . Onko ihminen muuttunut miksikään vain sen takia, että tämä tajusi muutama tuhat vuotta sitten pukea vaatteet päälleen?


 
Kuten tavallista, virheät ovat tajunneet tässä kuvassa ajopuuteorian täysin päin hel***tiä ja koittavat, myönnettävästi urhealla uhrautumisella, estää puita joutumasta ajeletimaan. Esitys on jälleen yksi syy siihen, miksi niin harvat vihreät ehtivät milloinkaan äänestämään.

Monet ajopuuteorian kannattajat ovatkin tämän tästä sairaalassa, kun heidän lätkäistessään nämä kysymykset toisen eteen A4-lla heidän vittumaisten hymyjensä aiheuttamat lihaskrampit jumiuttavat heidän naamansa. Sairaalassa tätä tilaa on opittu kutsumaan "omakehuksi" ja sen hoitoa "kasvojen uudelleenmuotoiluksi nyrkillä".

Ajopuuteoria on niin edistyksellinen, että sitä ei ulkomailla tunneta vieläkään. Amerikoissa ajatus siitä, että kuunneltaisiin joskus jonkun muiden ajatuksia, saa aikaan hämmentyneen ja ylipainoisen yskän saattaman naurun. Venäjällä ajatusta pidetään niin naurettavana, että he eivät uskalla sille edes nauraa.

Kuten tavallista, perinteinen lättäjalkainen suomalainen kantabaarissaan ei tästä asiasta käsitä mitään, mutta jos joku alkaa hänen kanssaa siitä tapella, hän tappelee vastaan. Argumenteiksi otetaan päinvastaiset kommentit vastapuolen alapäähuumorin tason luokkauksiin ja lopulta myös nyrkit.

ViitteetMuokkaa

  1. Viittaa myös baari-illan aikaan nähtyihin pullistumiin tanssilavojen huosuissa
  2. Kysyjä: Paljasjalkainen valittaja
  3. Eli sama logiikka, kuin jos piirtäisi tussilla hirviön seinälle ja pelottelisi lapsiaan, että kohta se muuttuu oikeaksi...
  4. Äkkiä! Piilottakaa kaikki ne veitsenne, nyt!
  5. Melkoinen sanahirviö syntyi tänä päivänä
  6. Perheen äiti, jonka hiukset ovat alkaneet jo varista
  7. Tutkimusta pidetään useimmissa piireissä niin naurettavana, että sitä lainataan sen huonon maineen tuoman medianäkyvyyden takia koko ajan

Katso myösMuokkaa