Avaa päävalikko

Hikipedia β

Eerik XIV

Eerik XIV
Eerik XIV.png
Ruotsin valtakunnan
vallassa 15601568
edeltäjä Kustaa Vaasa
seuraaja Juhana III
syntyi 13. joulukuuta 1533
Tukholma
kuoli 26. helmikuuta 1577
Tukholman viemärit
puolue Perjntöcunincaiden Wasa-sucu

Eerik XIV (13. joulukuuta 1533 - 26. helmikuuta 1577) eli suomalaisittain Erkki Neljästoista, oli Ruotsin kuningaskunnan hallitsija, vakava uskon mies sekä Kustaa Vaasan vanhin ja selkeästi tyylitajuisin poika, jonka kyseenalaistettavan onnellinen ja stabiili valtakausi kesti vuodesta 1560 vuoteen 1568. Hän ei mukavasta valtakaudestaan huolimatta elänyt onnellisesti elämänsä loppuun saakka, kuten useimmissa prinsessatarinoissa. Eerik oli ainakin vaimonsa mukaan pohjimmiltaan suopea ja hyväntahtoinen henkinen filantrooppi, mutta todellisuudessa hän oli kauniisti ilmaistuna ei-niin-tasapainoinen.

Suurena ajattelijana Eerikillä oli suuret visiot Ruotsin suurvalta-asemasta. Hänen mieleensä oli ajatus Ruotsin tiukempi ote Itämeren etelärannikoiden alueista, mutta tämä ei luonnollisesti saanut suurta kannatusta valtaneuvoston tai juuri kenenkään piiristä, sillä Itämeri oli tuolloinkin sitä mitä se on pitkälti tänäkin päivänä. Monen näsäviisaan historioitsijan mielestä Eerikin hallintokausi oli pitkälti julmaa vallankäyttöä potenssiin sula hulluus, mutta sivuuttavat täysin sen, että omassa pienessä pääkopassaan Eerik oli kuin Ruotsin Nasaretilainen. Kyseessä oli siis perinpohjin loistava mies.

Eerik (nykyisenä digiaikana eErik) syntyi noin 30 vuotta keskiajan päättymisen jälkeen Ruotsissa isänsä Kustaa Vaasan ensimmäisenä tunnistettuna poikana tämän avioliitosta naisen kanssa. Tunnetusti myöhemmin Eerik oli isänsä tapaan yksiä Ruotsin ensimmäisiä ja tietysti viimeisimpiä heteromiehiä.

Sisällysluettelo

NuoruusvuodetMuokkaa

Keskiajan päättymisen juhlinta ja New Agen alkuhuumassa toteutettu informaatioteknologian, kirja-painonnoston vallankumous oli saanut aikaan, että simaa oli kumottu tavanomaista enemmän myös kurkkuun eikä enää paavin astioihin, joista monien eurooppalaisten kuninkaiden esimerkin mukaisesti alettiin myös Ruotsissa takoa pisuaareja. Näiden virtaus johdettiin vanhan sanonnan kunniaksi Roomaan suoraan paavin kirstuun.

 
Eerikin nuoruudenaikainen jalkojenpesuallas vai onko tämä nyt puurolautanen.

Urea iacta est.

Eerik oli vallankaappari-isänsä etuoikeutettu vallanperijä ja vallan Eerikoisen luonteensa vuoksi sopiva hänelle sopimattomaan tehtävään myöhempiä vallankaappauksia ajatellen.

AviohaaveetMuokkaa

Eerik ei välittänyt mistään kivisistä pukeista tms. vaan halusi naisen. Suuruuden-hulluudessaan hän päätti lähteä pelkän yhden rinnan rintakuvan perusteella kosimaan Englannin hovin prinsessaa vaikka olisi toki saanut kuningattaren mukana kuulemma jonkin kokonaisen saaren.

Matkalle hän lähetti tunnustelijaksi nuoremman puolikkaan veljensä Juhanan. Tämä viihtyi Englannissa liiankin hyvin ja kehitteli siellä uutta peliformaattia jeu de paume- pelistä. Tätä alettiin kutsua nimellä tennis myöhemmin kun Olympialaiset keksittiin 1870- luvulla.

Eerik käski peliriippuvaista veljeään tulemaan kotiin aikaa, rahaa ja palloja tuhlaamasta, mutta Juhana ilmoitti, että prinsessa on valmis kosintaan.

Game, set and match.

Niinpä Eerik varusti laivan ja astui kannelle Bohusin linnan rannassa purjehtiakseen Britanniaan. Voi raukkaa. Britit kuuntelivatkin korvat höröllä josko Eerikin laivan keula-aalto jo antaisi hänen saapumistaan ennakoivia tsunamistisia merkkejä. Korvien hörötystä on kuulemma jatkunut aina meidän päiviimme asti. Ja naurunhörötystäkin. Ilo oli kuitenkin lyhyhaikaista, sillä samassa saapui tekstiviestintuoja suoraan Tukholmasta ilmoittamaan, että isä Kustaa, pappa Gösta, ei löydä veiviään jonka oli heittänyt.

Nyt tuli Eerikin sukkahousuihin vipinää muuallakin kun lahkeiden välisellä alueella. Valtataistelu vallananastasian siis anastajan vallan valtatyhjiössä saattoi nimittäin alkaa ennenkuin Eerik ehtisi Tukholmaan verilöylöttämään yli-innokkaita valtapyrkyreitä. Aviohaaveaave jäi silti vaivaamaan Eerikiä hänen takaraivossaan ja se ilmeni luuloina ja erityisesti epäluuloina luultavasti koko Eerikin myöhemmän elämän ajan ja myös toistuvana vihapuheena.

Kuninkaaksi kuninkaan paikalleMuokkaa

Pikaisesti hän teleporttasi itsensä hevosella Tukholmaan kruunauttamaan itsensä kuninkaaksi ainaisen klaavauttamisen sijaan joka oli kuitenkin jo ehtinyt aiheuttaa Eerikille pysyviä mielen häiriöitä. Niin kosiomatka jäi ja ruotsalaiset aatelisneidot saivat uutta potkua kuningattareksi pyrkimiseensä.

Kuninkaana Eerik edisti taiteita ja veljensä Juhanan tenniseksperimenttien innoittamana tieten tahtoen tieteitä. Erityisesti soratiet kiinnostivat häntä. Niistä sai hiekkaa vallananastajapyrkyrien rattaisiin. Kuninkaana hän kulkikin monissa asioissa omia teitään jotka oli rakennettu erityisesti hänen tarpeisiinsa pohjautuen.


Veljellistä menoaMuokkaa

Kun velipuoli Juhana saapui Tukholmaan muka onnittelemaan Eerikiä hyvin ansaitusta kuninkuudesta, Eerik teki jotain ajalle hyvin tyypillistä. Hän polvistui veljensä eteen kunnioittaakseen tätä kuin kuningasta koska luuli olevansa peilin edessä. Tästä Juhana sai käsityksen että hänen veljensä Eerik, Sveanmaan ja vendelien kuningas, oli tullut hulluksi ellei sitten ollut aina. Aika hullua. Juhana sai komeat tuttelit ja lääkitykset sekä Suomen suuriruhtinaskunnakseen, vaikkei kovin suuri ollutkaan. Hänen päässään alkoi kuitenkin tuossa hetkessä siintää ajatus mahdollisesta mahdottomuudesta eli kuninkuudesta.


Eerik aavisti pahaa ja otatti Juhanan perheineen kiinni ja heitätti heidät vankeuteen Gripsholmin linnaan missä tämä opiskeli kokiksi ja erikoistui hernekeiton saloihin. Juhana vietteli palvelustyttöjä ja pohdiskelevaa elämää vankeudessa puolinaisensa Katetriina Jagellonican kanssa. Juhana aloitti myös tuona aikana facebook-kaveruuden venäjäläisen Ivan Vasilijevitsin kanssa siinä toivossa että ulkopoliittinen uhka saisi Eerikin vapauttamaan veljensä.

KuningatarhilloaMuokkaa

Kuitenkin Eerik kohtapuoliin kosi uutta neitoa. Tällä kertaa hääyöaie onnistui paremmin eikä Kustaakaan enää kuollut. Valtakunnassa ei kuitenkaan ollut kaikki hyvin, sillä Erkki Erik Eero Eerik oli joutunut huijauksen kohteeksi. Aviolupaus olikin annettu tavalliselle talonpoikaistytölle. Ei edes talonmiehen vaan talonpojan tyttärelle. Uutta Amerikasta tuotua hittimurkinaa perunaa syömään jo tottunut Eerik ei pystynyt enää syömään sanaansa syötyään liikaa perunan ranskalaista versiota. Niinpä tukholmalaistyttö Stureplanilta pääsi oveluudella kuningattareksi kuningattaren paikalle. Häät olivat komeat ja Örebron linnassa erikgatansa varrella vietti tuore kuningaspari hääyönsä kuninkaan tammipuisessa retkisängyssä kuten kaikki kuninkaat koko palvelusväen ja muun henkilökunnan nähden nuorikon neitsyyden varmistamiseksi. Neitsyenä hän säilyikin.

En minä voi kun kaikki vahtaa. Pelataan vaikka korttia.

-Eerik


Valta natiseeMuokkaa

Ruotsin aateliset ja beeteliset suvut hattuineen ja myssyineen eivät sietäneet Erikin toimintaa, vaan alkoivat laatia suunnitelmia hänen panemisekseen...siis viralta. Heidän tyttäriensä etu vaati selvää kurinpalautusta ja parhaassa tapauksessa kuninkaan vaihtoa ellei Eerik ottaisi jotain aatelisneitoa puolikkaakseen. Olihan Eerikillä parikin nuorempaa velipuolikasta joista saattaisi voida saada kelvollisen supermarionetin valtaistuimelle. Juhana kiinnostui moisesta hetimiten ja esitti, että velipojalle voisi vaikka sattumoisin mennä liian iso herne nenään tämän ahnehtiessa hernekeittoa muutenkin tolkuttomasti. Aika ei kuitenkaan ollut vielä yhtä kypsä kuin soppa joka oli jo valmiiksi keitetty.

Kuninkaan oikkujaMuokkaa

Eerik ei viihtynyt Tukholmassa. Tre Kronor- linna oli hänestä liian puiseva eikä hänellä aina ollut ulkohuusin avaamiseksi tarvittavaa kolmea kruunun lanttia. Siksi hän muutti Kalmarin linnaan missä hän sisusti, ulosti, kalusti ja kolisti parhaan kykynsä mukaan paikkoja ja palvelustyttöjä. Hän rakennutti myös maavallin linnan rannanpuoleiselle alueelle suojaamaan pelkäämiensä aatelisherrojen palkkasoturien hyökkäykseltä. Mereltä kun ei tulisi kuin britit jotka kuitenkin olivat jo menossa Kiinaa valloittamaan mereltä käsin soutaen tietenkin.

 
Kolmen kimppa Eerikin tyyliin.

Koko linnan Eerik rakennutti täyteen salakäytäviä joita hän voisi käyttää pakenemiseen haaveita haittaavasta todellisuudesta.

 
Kirkko rakennettiin kahden rannanpuoleisen tornin väliin ettei Eerikin tarvinnut enää kulkea rottien valtaamaa maanalaista salakäytävää pitkin kaksoistornien välillä.

Itseasiassa niiden määrä ylitti reilusti linnan muiden käytävien määrän ja jopa salien tilavuuden mikä teki linnasta kömpelön kivimurikan ulkoa katsottuna. Sisäpihan kaivon hän vaihdatti oluthanaksi ja rakennutti merenpuoleisen sivun tornien väliin käytävään yläkerrokseen kirkon ja alkoi markkinoida sitä Ruotsin parhaana vihkikirkkona.

Ulkoistettu näköMuokkaa

Eerikin ulkonäköä on moitittu heikoksi. Hän olisikin mennyt silmäleikkaukseen koska ulkonäkö on merkittävä elementti henkilön havaituksi tulemisessa, erityisesti jos tämä vieläpä sattuu olemaan kuningas.

Parran kaksijakoisuutta on analysoitu pitkään. Yksi vahvimmista teorioista on, että hän purki pahaa mieltään parran avulla ja leikkasi sen ikäänkuin kahdeksi rinnakkaiseksi ketunhännäksi. Pappa Göstalla oli puolestaan rivon urosketun peräosastoa muistuttava parta. Sellainen vulgääri karvakuontalo ei Eerikiä miellyttänyt. Poikien kesken isä Kustaata sanottiinkin vbain inhottavaksi äijäksi muka leikillään.


Työhuoneensa Eerik sisusti visusti metsästysaiheiseksi ja asennutti sen seitsemän lukkoa sen moninkertaiseen oveen myös saranoiden puolelle. Hän suosi eskilstunalaista lukkoteknologiaa nolostumatta, ja Assan ronskin kokoiset avaimet roikkuivat hänen vyöllään repien hänen hienot silkkiset sukkahousunsa tämän tästä.

Lopulta Eerik joutui pakenemaan linnasta salakäytäviä pitkin vainoharhaisten aatelisten kätyreiden tunkeuduttua linnaan muka lukkoja vaihtamaan. Hän jäi kuitenkin suustaan kiinni ja häntä vedettiin niin sanoakseni höplästä. Eerik vietiin vankeuteen Tukholman kautta Ahvenanmaalle Kastelholmaan. Kuninkaaksi kiireesti juhlistettu Juhana siirrätti veljensä toistuvasti uuteen paikkaan vapauttamisyritysten kuten Vapauttakaa Kuningas Oyj:n pelossa. Lopulta Eerik päätyi linnaan Turun linnaan missä häntä syytettiin myrkyllisen hernekeiton reseptin tekemisestä ja sen syömisyrityksestä.

Myöhäiset vaiheetMuokkaa

Merkittävien taiteellisten taipumustensa ansioista huolimatta tasapainotemppua opetellessa nenään mennyt herne koitui Erikin kohtaloksi. Hän kompastui ja löi päänsä koettaessaan kulkea linnassa hernettä sieraimessaan pallotellen. Eerikin kuolonkorahduksissaan nenästään pullauttama herne iti linnan takapihalla rään kostuttamana ja siitä kasvoi Jaakko ensimmäiselle pavunvarsi. Näin Eerik pääsi sittenkin tekemään kauppoja brittien kanssa vaikkei enää naimasellaisia. Historiajorinoitsijat arvelevat, että Eerikillä oli salainen reitti mannermaasulkemuksen läpi Norjan rannikolta.

Eerik kunnostautui myös lipunmyyjänä. Hän suunnitteli värejä myöten eri maille lippuja. Perunamaan lippua hän ei ehtinyt kuin luonnostella ranskalaisia perunoita mutustellessaan, mutta sen sijaan Ruotsin ja Suomen liput tulivat lipunmyyntiin nykyisessä versiossaan jo Eerikin lipunmyyntikaudella. Sen kunniaksi kunnon perus-suomalainen mies edelleen liputtaa paidanhelmallaan housujen takaliston seutuvilla. Nuorempi sukupolvi tyytyy "hymyilemään" moiselle.

JälkimaineMuokkaa

Eerikin kyynärpäistä jäi syvät kuopat Turun linnan sille ikkunakiveykselle johon hän usein nojasi koettaessaan tavoittaa katseellaan Kalmarin linnaa nähdäkseen joko lukkofirman miehet olisivat vaihtaneet työhuoneen salaovien lukot uusiin.

Näitä Eerikin kyynärpäistä tulleita jälkiä seuraten syntyi hänelle huomattavan sitkeä jälkimaine jolla aina kotiinpäin vetävät ruotsalaiset kansallishistoriajorinoitsijat ovat päätelleet Eerikin olleen aikansa teräsmies ja kaikkien nykyisten teräsmiesten esi-isä vaikka hänen mustunut maineensa kuninkaana ennemmin viittaisi Mustanaamioon.

Nasta muumio Eerikistä tulikin. Kustaa ei kuitenkaan halunnut vanhinta poikaansa häiritsemään mukavaa sarkofagielämäänsä Uppsalan tuomiokirkkoon vaan vaati, että Eerik passitettaisiin jonnekin periferiaan kuten vaikkapa Västeråsin tuomiokirkkoon tuomittavaksi. Olihan Eerik pilannut suvun maineen tulemalla hulluksi muiden puolestaan ollessa sitä jo syntyessään. Eerikillä oli edelleen herneenpala kurkussa eikä hän kyennyt mukisemaan vastaan nautittuaan aterialla aina kustakin kupista.

 
Eerikin maalle suuntaamia tykkejä Kalmarin linnassa, Hän on takonut ne paljain nyrkein muodottomiksi, koska ne laukesivat liian hitaasti.

Kahdeksanvuotiaiden hallituskautensa päätyttyä Eero luovutti näin vallankahvansa Kaarinalle josta näin tuli hallitseva kuningatar joksikin aikaa. Kaarinalta vietiin aika pian kruunu mutta äyrit kuitenkin jäi. Hän luuli silti olevansa edelleen kuningatar ja hänelle eläkelahjaksi annettua Kangasalan Liuksialan kartanoa hän piti Tukholman linnana. Samapa tuo.

Tiesitkö ettäMuokkaa

- Eerik ja Kaarina suunnittelivat merenalaista käytävää Tukholman ja Turun välille. Ahvenanmaalla olisi ollut välimaihinnousupaikka.

- Juhana oli koettanut kampittaa veljeään Eerikiä pienenä niin useasti että hänet on kuvattu sarkofaginsa kanteen jalat solmussa.

- Eerik halusi lastensa oppivan kieliä joten hän laittoi heidät iltaisin kielikylpyyn joka oli pelkistä häränkielistä.

- Eerik tuijotteli usein Kalmarin linnassa merelle vihaisena Öölannin suuntaan koska hän uskoi sen olevan Venäjä.

- hän oli merelle vihainen koska sen liian kova pohja esti salakäytävän tekemisen Venäjälle. Suunnitelman muistoksi salakäytävän aiotulle kohdalle on rakennettu muistosilta Kalmarista Öölantiin, siis Venäjälle.

Artikkeli on jatkuvan pakkosensuroinnin alla toistaiseksi.