Avaa päävalikko

Hikipedia β

Hikikirjasto:Satuja lapsille

Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 212,80 euroa ja kasvavat koko ajan.

Onko kakarasi viimein kasvanut siitä kiljuvasta toukasta kokonaiseksi lapseksi vain häiritäkseen sinua pyytämällä lukemaan joka hemmetin iltana iltasatu? Eipä hätiä mitiä! Hikipedia on tarttunut kiinni tähänkin ongelmaan ja julkaisut Hikikirjastoon niteellisen moottoripyöräjengi HC Andersonin ihastuttavia iltasatuja, joiden moraaliset opetukset periytyvät suoraan Aisopoksen tarinoista. Hyvää yötä lapsi ja hyvää huomenta lähikapakka!

Kolme sarvikuonoaMuokkaa

Olipa kerran kolme sarvikuonoa. Oli yksi jättiläiskokoinen sarvikuono, keskikokoinen sarvikuono ja pieni sarvikuono.

Heidän edessään savannilla oli puu, ja kun savannilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin mellastelu, päättivät sarvikuonot yhteisvoimin tuhota sen.

Suurin sarvikuono aloitti, se iski suurella sarvellaan ja tanner tömisi. Puuhun tuli vahinkoja, mutta se ei kaatunut. Lopulta suurin sarvikuono väsyi ja joutui lopettamaan puun kaatamisensa.

Keskisuuri sarvikuono aloitti, se iski keskisuurella sarvellaan ja tömähdyksiä kuului. Puuhun tuli säleitä, mutta lopulta keskisuuri sarvikuono väsyi, eikä enää jaksanut mellastaa.

Sitten olikin pienen sarvikuonon vuoro. Koska muut olivat tehneet paljon työtä se ajatteli että pääsisi vähemmällä. Ainut mitä suuremmilla sarvikuonoilla ei ollut, oli kärsivällisyys. Ne olivat halunneet vain mellastaa ja tuhota heti. Pieni sarvikuono sen sijaan aikoi kuoria "kermat päältä", ja viimeistellä puun. Pieni sarvikuono päätti tehdä älyllä sen, missä muut olivat yrittäneet raa'alla voimalla. Se laski tarkoin etäisyyden, suunnan, erannon, eksymän, vauhdin, liike-energian, kulman jossa puuhun pitäisi osua, ilman kitkan, tuulen suunnan ja muut muuttujat, ja vielä piirsi puuhun merkin, johon piti osua. Niinpä pieni sarvikuono ruopi maata, otti vauhtia ja sinkosi päin merkkiä puussa.

Ja eihän se puu mihinkään kaatunut!

Sen pituinen se. Hyvää yötä.

Kaksi miestä ja karhuMuokkaa

Kaksi miestä oli metsässä retkeilemässä, kun heitä vastaan tuli karhu. Ensimmäinen alkoi sitomaan kengännauhojaan ja valmistautui juoksemaan. Toinen sanoi ensimmäiselle että karhut juoksevat nopeammin kuin ihminen, joten ihminen ei voi päästä karhua pakoon juosten.

Ensimmäinen vastasi että hänen ei tarvitse juosta nopeammin kuin karhu, hänelle riittää että hän juoksee nopeammin kuin kaverinsa; Karhuhan jää raatelemaan ja syömään elävältä vain hitaampaa.

Hyvää yötä!

PunahilkkaMuokkaa

Olipa kerran Punahilkka, joka oli saanut tehtäväksi äidiltään viedä korin pipareita isoäidilleen. Matkalla susi tuli vastaan ja söi Punahilkan piparit. Punahilkka suuttui ja heitti sutta kivellä.

Susikin suuttui ja meinasi syödä Punahilkan, mutta sitten Punahilkan isoäiti tuli mökistään ja soitti metsästäjän kännykällä apuun. Metsästäjä tuli, kohotti aseensa, ja... Oli jo liian myöhäistä. Susi söi heidät kaikki ja eli onnelisena elämänsä loppuun asti.

Valkoinen lammas ja musta lammasMuokkaa

Olipa kerran valkoinen lammas eri suuressa laumassa, jossa oli monta valkoista lammasta ja jota johti yksi viisas valkoinen lammas.

Eräänä päivänä valkoinen lammas tapasi mustan lampaan ja he ystävystyivät, heistä tuli parhaat ystävykset ja he jauhoivat ruohoa yhdessä, hyppelivät yhdessä.

Eräänä päivänä viisas valkoinen lammas sanoi valkoiselle rivikansalainenlampaalle, että sinun täytyy tappaa tuo musta lammas, koska hän on musta ja erilainen lammas, ja pian vielä loukkaa meidän lakritsaamme.

Tästä lammas tuli hyvin surulliseksi, mutta koska lauma painosti häntä, niin hän tappoi mustan lampaan. Mustasta lampaasta nyljettiin tumma nahka ja sen lihasta tehtiin maukasta lampaanviulua.

Sen pituinen se. Hyvää yötä!

Kertomus itsemurhapommituksestaMuokkaa

Darkanzali Al'Boobslim ja Al-Yazir Ima Fhatti saivat kunniatehtävän. He tekisivät itsemurhapommituksen suosittuun kauppakeskukseen. Valmistauduttuaan monen päivän ajan ja saatuaan jopa hienot laukaisinnappulat (Handheld-mallia), he saapuivat ostoskeskukseen ja päättivät hajaantua.

Darkanzali löysi heti hienon paikan, jossa järjestettäisiin 15 minuutin kuluttua musiikkiesitys, jolloin paikalla olisi varmasti mukavasti lössiä. Hän päätti käydä vielä McDonald'sin vessassa ennen suurta hetkeään.

Samoihin aikoihin Al-Yazir löysi hienon paikan ja soluttautui sen keskelle. Ympärillä oli satoja ihmisiä, Al-Yazir oli haltioissaan. Hän painoi nappulaa!... Mitään ei tapahtunut... Hän painoi uudelleen!... Ei silti mitään... Hän alkoi rämpyttää sitä epätoivoisesti, mutta kolmen tunnin kuluttua, kun mitään ei ollut tapahtunut, hän päätti, että Allah on hylännyt hänet ja meni kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä McDonald'sin siivojat ihmettelivät vessan hieman tavallista törkyisempää ulkonäköä.

Hyvää yötä, itsemurhapommituksen myötä!

Pieni sytkärityttöMuokkaa

Pieni tyttö rälläsi epätoivoisesti sytkäriä. Värisevä liekki syttyi hetkeksi, mutta sammui saman tien. "Voi, kaasu loppui - ja vielä jouluaattoiltana."

Tyttö oli paljain päin, vaikka pakkasta oli kymmenisen astetta ja viima puhalsi jäätävänä. Hänen vaatteensa vaikuttivat resuisilta, farkutkin olivat repeytyneet ja ohuista kudotuista sormikkaista puuttuivat sormiosat kokonaan.

Tyttö vilkaisi sisään talon ikkunasta. Siellä avattiin parhaillaan viinipulloa, ilo oli ylimmillään.

Katua pitkin lähestyi punaisiin pukeutunut mies tyhjän näköinen säkki olallaan. Askeleet näyttivät vähän epävarmoilta. "Saisikohan tuolta apua, onhan nyt sentään joulu", tyttö ajatteli ja päätti epätoivoissaan uskaltaa:

"Hei pukki saatana, anna äkkiä tulta mun röökiini, että mä pääsen takaisin sisälle lämmittelemään."

Sen pituinen se. Hyvää yötä!

Ruma ankanpoikanenMuokkaa

Ankkaemo oli hautomassa munia sakeassa kaislikossa, kunnes yht'äkkiä yksi toisensa jälkeen jokainen poksahti rikki ja suloiset pikku poikaset kurkoittelivat uteliaina ympärilleen. Ainoastaan yksi iso ruskea muna ei tahtonut haljeta.

Muutaman päivän päästä, kun muut poikaset olivat jo oppineet uimaan ja hakemaan omat ruokansa, iso ja ruskea muna halkesi. Sieltä kurkotti päätään ruma ja suuri mulkosilmäinen ankka. Emo hyväksyi tämän outolinnun laumassaan, olihan hänkin emon poikanen.

Kun tämä jälkeenjäänyt rumilus pääsi ankkakouluun, kaikki muut ankat kiusasivat tätä erilaista ankkaa, ja ilkkuivat häntä. Päivien kulttua tämä yltyi nokkimiseksi ja tönimiseksi, ruma ankanpoikanen ei ymmärtänyt mistä oli kyse.

Eräänä päivänä ankanpoikanen sai tarpeekseen ja lensi aidan yli karkuun, häntä masensi kun kaikki kiusasivat häntä ja aidan toisella puolella villisorsatkin kummoksuivat hänen erilaisuuttaan.

Mutta sitten, eräänä päivänä tuli kaunis valkea, arjalainen joutsen hänen luokseen ja nokki hänet elävältä.

Sen pituinen se. Hyvää yötä!

Ruma ankanpoikanen (2. versio)Muokkaa

Ankkoja oli kokonainen lauma hautomassa muniaan. Pian munat särkyivät, ja niiden sisältä ilmestyi toinen toistaan suloisempia ankanpoikia. Eräästä munasta tuli myös todella suloinen ankanpoika. Se oli kuitenkin eri mieltä kuin muut, joten muut ihanat ankanpojat alkoivat nokkia sitä. Lopulta se oli nokittu aivan verille, ja sen sielu oli musta kuin . Nyt se alkoi käyttäytyä yhä oudommin, niin oudosti, että ankat alkoivat pitää sitä rumana (ankkojen logiikkaa). Se omaksui itsekin käsityksen siitä, että on ruma ankanpoikanen, ja se käveli pää painuksissa vuosikaudet. Sitä nokittiin yhä pahemmin.

Eräänä päivänä se kuitenkin päätti, että nyt saa riittää. Sen sisälle oli kasvanut joutsen, sielulintu, tuonelan ja elävien maailman välittäjä, sielujen kantaja, pyhä loukkaamaton valkoinen jumalolento, jonka vahingoittajia kohtaa kirous ja kuolema. Se ymmärsi, ettei ollut ruma, vaan muut ankat olivat rumia. Sielulintu kohosi siivilleen ja iski tulta. Se nosti päänsä valoon ja lauloi kauniin joutsenlaulun, hätähuudon, joka kuului taivaaseen asti. Silloin taivas repesi ja Ukko Ylijumala iski rautaisilla rakeilla, tulisilla nuolilla joutsenta vahingoittaneet ankat kuoliaiksi. Viattomat ankat hän säästi, mutta rumimmat hän lävisti kymmenesti, yhä uudestaan ja uudestaan. Sielulintu otti nokkaansa ankkojen mustat sielut, vei heidät tuonelaan, ja totesi nauraen: ankkuus on yliarvostettua.

Sen pituinen se. Hyvää yötä!

Harlemin pillupiipariMuokkaa

Olipa kerran New York. Sen rikkaat ja politiikanpitäjät olivat vaikeuksissa. Elinolosuhteet olivat hyvät ja kadunvarsien roskikset olivat täynnä. Tämän seurauksena se, joka on pienessä määrin kurtisaaneja ja luksustyttöjä, muuttui prostituutio -ongelmaksi ja huoraamiseksi. Kadunvarret aivan vilistivät nylonsukkaisia eläjiä. Osa niistä yritti peräti kiristää rikkaiden poliitikkojen lompakkoja referoiden erinäisiin arkaluonteisiin valokuviin.

Ongelmalle haluttiin tehdä jotain, ja pian ilmestyikin palkkiosumma sille, joka onnistuu puhdistamaan kaupungin ongelmistaan.

Ongelmien ollessa pahimmillaan, paikalle ilmestyi salaperäinen musta mies, "mr. J", joka saapui Harlemin kaupunginosaan. Hän saapui paikalle, vihelsi ja pyöritti etusormeaan päänsä yläpuolella ja heilautti kättään eteenpäin. Tämä karkotti prostituoidut ja huorat kaupungista.

Kun ongelma oli poissa, kaupunkilaiset eivät olleet halukkaita maksamaan sovittua summaa pillupiiparille. Niinpä tämä kosti lumoamalla kaupungin lapset alkoholismiin ja vandalismiin ja houkuttelemalla heidät kaupittelemaan crackia. Lapset seurasivat miestä. Tarinan mukaan he tulivat ulos slummissa ja olivat sikäläisen köyhän asutuksen perustajat.


Ei kummituksia ja ilkeitä setiä oleMuokkaa

Jos lapsesi pelkää kummituksia ja ilkeitä setiä, tässä ohje pelon poistamiseen:

Lapseni, ei kummituksia ole olemassa. Ja jos olisikin, eivät ne halua tehdä pahaa sinulle, sinähän olet vain pieni lapsi. Mutta sen sijaan ne saattavat viedä äidin/isin satumaahan jossa kaikki on paremmin (tässä välissä voit käydä hautaamassa vaimosi/miehesi kellariin). Jos kummitukset ottavat isinkin/äidinkin (vankilaan), joudut lastenkotiin jossa kaltaisiasi räkänokkia hakataan karttakepeillä iltaisin. Nuijanukutus kunniaan!

Jos lapsi ei vieläkään nuku, valittaen pelkäävänsä ilkeitä setiä. Voit kertoa, että ei ne vie häntä:

Rakas lapsi, sinun ei tarvitse pelätä tuhmia setiä, eivät ne uskalla tulla kiusaamaan sinua kun äiti ja isi ovat hereillä. Mutta sitten kun äiti ja isi nukkuvat, voi tuhma setä tullakin kaappaamaan sinut. Ei siis syytä pelätä vielä, isi/äiti käy nukkumaan vasta tunnin päästä.

Hyvää yötä lapsukainen!

Jos lapsi ei vieläkään nuku, voit antaa hänelle unilääkettä sanoen sen olevan yskää varten.

Tuuli, sade ja aurinkoMuokkaa

Eräänä päivänä sade, tuuli ja aurinko katselivat taivaasta erästä miestä. Hän oli järjellinen mies, riuska ja masokismista vapaa, ja hän karttoi kaikkea vahingollista. ”Oletteko panneet merkille tuon miehen?” kysyi tuuli toisilta. ”Sillä on aina takki päällä.” ”No totta kai”, sanoi siihen aurinko, ”kun me katselemme sitä ulkoa. Mutta annappa olla, kun se menee sisälle, niin jo näkyy paljasta pintaa.” ”Hyvä on”, sanoi tuuli, ”puhallanpa suosiolla miehen talosta seinät kumoon ja katon pois, niin että näemme sisälle.” Ja tuuli sukelsi alempaan ilmakehään.

Mies oli kävelyllä, kun naapuri tuli juoksujalkaa. ”Tuuli puhalsi talosi kumoon!” Mies ryntäsi talon luo ja näki sen olevan hajonnut. Raunioissa hän seisoi. ”Ähäkutti”, sanoi tuuli itsetyytyväisesti jossain paljon korkeammalla. ”Ei riisunut takkiaan.” ”Ei mikään ihme. Mieheen ei edes koskettu.” Tuuli vastasi passiivis-aggressiivisella sävyllä: ”Miksikäs ei, tuhlataan koko vuodenaika tähän typeryyteen!” Sitten hän sanoi kohteliaammin: ”Jos sade menet ja melkein hukutat hänet – mutta melkein vain, sitten.”

Ja sade meni ja kasteli miehen kuin ketään miestä ei vielä ollut taivaalta kasteltu. Mies sattui juuri silloin olemaan kylällä, ja todella moni näki tapauksen. Siitä jää pysyvä maine, jos mustasta pikkupilvestä näyttää riittävän loputtomiin vesiputousmaista tykitystä yhden ainoan miehen alueelle aurinkoisella poutasäällä. Joutui siinä varomaan keuhkojaan ja suojautumaan lepakkomaisesti takkinsa alla.

”No niin, oikein blokkasi näkymämme takillaan!” riekkui tuuli. ”Aistinpa melkein tiettyä kettuilua sitä taivaallista tahoa kohtaan, jonka henkilöllisyyttä hän ei tunne, vaan aavistaa tuon luopion luulot.” ”Luopion, joka ei ole itse vielä edes koettanut, vaikka aavistaa totuuden ohella myös strategiat”, myhäili aurinko. ”No mene, mene, tekel, ufarsin, mene ja koeta!”

Ja aurinko meni keskitaivaalle paahtamaan niin kovaa kuin vain pystyi miehen kävellessä Attentaatti-Anton pellon poikki. Tuuli alkoi huolestua uskottavuutensa puolesta ja tuli väliin puhaltelemaan, kun oli oppinut sen saavan miehen takin kiinni. Mies ihmetteli äkkiä iskenyttä kesäistä säätä. Tuuli viilensi kivasti erittäin kirkasta aurinkoa, ja mies harmitteli vain aurinkolasien murskautumista länsiseinän alle. Takki alkoi ikävästi hiottaa ja hän riisui sen ja kävi pitkäkseen pellolle. Silloin pellonreunan pusikosta hyppäsi Attentaatti-Antto. ”Arvasinpas! Mitä sä knapsu mun pellolla, ja vielä saastutat sitä paljaalla varrellas, kuulepa kun minä kutsun nimismiehen ja.. !” Mies vastasi:

”Miten voisin tällä säällä olla talvivermeissä?
Menköön takki syvälle kaappiin, olkoon siellä vuosikaudet,
menköön kirpparille tai vaikka jorpakkoon.
Tasan olen paidatta.
Parempi olisi minun myös housutta olla,
Tai jos en olisi ikinä hankkinut taloa, vaan tuulettimen!”

Ja kerrotaan, että korpit raakkuvat ja pikkulinnut tsirputtavat vain muistuttaakseen tuulta tästä tapauksesta. Kerrotaanpa vielä, että tuuli vinkuu talojen rakenteissa ja tälleen sen tähden, että se onkin sitten yhäkin nolona. Ja auringon neuvoon luotetaan taivaan väen keskuudessa laajalti. Loppu.

Opetus: Mielistelemällä käytät ihmisiä tarkoituksiisi helpoiten, ja helpoiten saat heidät olemaan edes huomaamatta sitä, mikä on parasta heidän jatkokäyttöön ajatellen.