Avaa päävalikko

Hikipedia β

15. luukku


Kaikki kirjeitä, sähköpostia ja ääniviestejä lähettävät yleisön jäsenet, jotka liittävät mukaan osoitteensa, saavat laadukkaan ja virallisen Vilhelm H. Kriikuna -muotokuvapostikortin, joka saattaa vielä jonain päivänä osoittautua arvokkaaksi.

Mitä keskinkertaisinta joulukuun viidettätoista päivää vuonna 2012, jota eräät yksilöt epäilemättä armon tai Herran vuodeksikin kutsuisivat. Minä olen Vilhelm H. Kriikuna: tutkija, kirjailija, kolumnisti. Oman sivistyksensä rajojen tunteminen on sivistykselle ominaista, ja minulla nuo rajapyykit ovat – uskallan sanoa – hyvin etäällä toisistaan. Hallitsen laajan teoreettistiedollisen sekä refleksiivis-taidollisen kokonaisuuden aaloekasvien jalostuksesta Öölannin heraldiikkaan. Ja mitä minä sillä teen? Joulukalenteriluukkua – enkä edes Yleisradiolle tai muulle vastaavalle medialle. Ajoittain jatkuvasti työskentelevässä mielessäni piipahtaa ajatus siitä, mitä minun tiedoillani, taidoillani ja kyvyilläni voisi tällä planeetalla saada aikaan, mikäli poliittisen vallan distribuutio olisi periaatteeltaan meritokraattinen. Ja vaikka kirjoitankin kolumneja ja teenkin joulukalenteriluukkuja, muistan aina, että nämä valta-ajatusten vierailut eivät saavuta päätepistettä, ennen kuin ne realisoituvat – ja se puolestaan on vain aloituspiste vieläkin kauaskantoisemmille ja lajiltaan korkeammille ajatuksille. Kontemplaation on johdettava realisaatioon, jotta sillä olisi arvoa. Olen ollut nelivuotiaasta asti tietoinen siitä, että minun olemassaolollani on merkitys, jonka olen itse valinnut. Suuri mies on se, jolla on kompetenssi havaita kohtalonsa ja valita se. Jos siis olisin täysipäiväinen futurologi, kehottaisin itse kutakin muistamaan nimen Vilhelm H. Kriikuna – jonakin päivänä se voi vielä tehdä eron tuhon ja pelastuksen välille.

Pahoittelen vilpittömimmin sitä, että tulin ajautuneeksi itsereflektion virtaan. Moinen tapaus ei ole varsinainen rariteetti silloin, kun minun on toimeentulollisista syistä luovutettava väliaikaisesti aivokuoreni ja vartaloni jonkin banaalin hankkeen käyttöön. Olen lisäksi sitä tyyppiä, joka nauttii dialogista itsensä kanssa. Arvoisessani seurassa olen huomattava ja tunnustettu konversantti.

Ja banaliteeteista puheen ollen joulukalenteri on itsessään varsinainen kermakakku. Koko joulukalenterin konsepti on täysin järjetön – ja silti niissä liikkuu paljon rahaa. Esimerkiksi partiolaiset, tuo sinänsä kiintoisa oikeistolais-internationalistinen puolisotilaallinen organisaatio (Olen varsin hyvin perillä puuhistanne, ja aina askeleen edellä, te Baden-Powellin sinihilkkaiset pikku äpäräkaartilaiset! Tulette vielä katumaan jäsenyyttänne. Sitä ei voi pyyhkiä tietokannoista.), kerää vuosittain jakelukustannuksiin nähden huomattavan ja vieläpä suoran monetaarisen tuoton kaupittelemalla näitä täydellisen hyödyttömiä hyödykkeitä ovelta ovelle. Tämä kiehtova pahvinpala tarjoaa vuodesta toiseen täysin identtisen akvarellipainatuksen – joka ei saavuta mainitsemisen arvoisia taiteellisia tasoja – johon avattavista taitoksista heikkotahtoinen partiokalenterikonsumentti saa näkyviinsä infantiileja miniatyyrejä talviasuisista metsänelävistä ja säännöllisesti lisääntyvistä kynttiläntuikuista. En ole vielä selvillä siitä, kuinka tämä oikein tapahtuu ja kuinka tämä ryhmittymä saa ihmisten tahdon siinä määrin kontrolliinsa, että se kykenee myymään tällaisen arvottoman ja käyttökelvottoman tuotteen hämmästyttävän moneen kotitalouteen ja vieläpä ilman ennakkotilausjärjestelmää. Tulen ottamaan selon vielä tästäkin mysteeriosta.

Koska olen kyvytön näkemään joulukuun viidennessätoista päivässä itsessään mitään huomioimisen arvoista eräpäivä- tai muun sellaisen kontekstin ulkopuolella, siirryn suoraan neuvontasegmenttiin. Laaja-alaisen osaamiseni vuoksi monet vajavaisemmin sivistyneet ja vähemmillä kyvyillä raskautetut kääntyvät usein puoleeni mitä variaabeleimmissa asioissa. Seuraavaksi vastaan muutamiin yleisön lähettämiin kirjeisiin.

Mikä olisi sopiva joululahja yhdeksänkuiselle pojalleni?
Minnaleena Raakonmaa, Orimattila

Hyvä orimattilalainen holhooja, en tiedä, kuinka läheisesti tunnet ihmisen kehityspsykologiaa, mutta kysymyksestäsi päätellen tämä saattaa olla ensimmäinen kerta, jolloin koko termi on tullut sinua vastaan. Yhdeksän kuukauden ikäisellä pojallasi ei ole kognitiivisia kykyjä käsittää joulun ja joululahjojen merkitystä, mutta ei näemmä ole sinullakaan. Tämän selittäminen yhtään pidemmälle olisi ajan ja voimavarojen haaskausta, joten saat täten luvan hankkia pojallesi jotain leluluetteloiden vauvaosastoillaan markkinoimaa neoteenista roskaa, johon joka tapauksessa olisit päätynyt ilman tätä täysin turhaa kysymystäsikin.

Moi mä oon miettinyt,että mistä se joulu oikein tulee eli, mikä on joulu perinteen alku ???
make

Hyvä make, minusta sinä olet nyt lähestynyt minua calamo currente, etkä ole voinut omistaa probleemallesi juuri ajatuksia. Se saattaa olla debiliteetin oire; kehotan sinua kääntymään lääkärisi puoleen. Älä huoli, se on äärimmäisen yleistä. Mikäli näin on, muistathan ilmoittaa asiasta kaikille sukupuoliyhdyntäpartnereillesi – heidän kannattaa testauttaa itsensä.

Hei, tarvitsen ihanan Joulumaa laulun sanat, mitkä ne ovat?
Jannika Vahalaipio, Loimaa

Minun on näemmä taas muistutettava yleisöä siitä, että tämä ei ole konseptiltaan mikään ”älä ikinä vain lisäänny kanssani” -tiedotusten jakeluohjelma. Kaikesta intrinsisestä vastenmielisyydestään huolimatta tämä kirje herätti mielenkiintoni. Sen takana tuntuu näet olevan jotakin piilotettua. Minusta on jokseenkin hämmästyttävää, että kukaan käyttäisi aikaansa tällaisen tiedustelun lähettämiseen, kun hän voisi merkitä tämän imelän, iljettävän musikaalisen poronpapanan lyyriset rikokset à la onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha / itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha paperille korvakuulolta siltä Arja Korisevan albumiltaan, jota hän kuitenkin kuuntelee näinä aikoina päivittäin suunnaten haaveksivat naudan-verkkokalvonsa kohti seinällään roikkuvaa Kaj Stenvallin ankkamaalausprinttiä. Toisaalta voisi myös kuvitella, että tämän kaamean tekeleen sanoitus olisi saatavilla myös kansainvälisessä elektronisessa tietoverkossa, jolloin sen tavoittaminen vaatii vain mitä alkeellisimman hakupalvelusovellusten käytön taitotason. Onko lähettäjä siis näennäisen maku- ja intellektivajauksensa taakse kätkeytynyt intrigantti, jolle tämä koko episodi on jonkinlainen pirullinen harhautusoperaatio? En voi sulkea tätä vaihtoehtoa täysin pois, joten tulen muistamaan nimesi, sinä loimaalainen. Ja mikäli olet tosiaan niin kammottava lude ihmiseksi kuin mitä tämä kirje vilpittömästi tulkittuna antaa ymmärtää, suosittelen sinulle tänä jouluna lipeäkalan korvaamista pelkällä lipeällä.

Ja kun nyt olen vielä aiheessa kiinni, niin: ”Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, / sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!” Tämä on jo kaukana järjen ja tyylin terminuksen tuolla puolen. Ymmärrän toki olla soveltamatta lyriikassa literaalista luentaa, sillä kirjoittaahan esimerkiksi Pound:

Silti, minä olen runoilija ja minun haudalleni
kylvävät ihmiset kaikki ruusunlehtiä
kunnes yö lyö valon
sinisellä miekallaan.

Tietenkin käsitän, että yö ja valo ovat tässä personifikaatioita ja että sininen miekka on vain metafora, mutta siinä sentään on järkeä. Suuri puurokauha? Se olisi huono jo toimivanakin metaforana, saati sitten tämän iljettävän joululaulelman tapauksessa. Kiitokset siis suututtamisestani Loimaalle.

Olen ujo nuori miehenalku. Miten saisin naiset kiinnostumaan itsestäni?
Pentti

Hyvä Pentti, ns. kauniimman sukupuolen kyseenalainen kauneus ei ulotu orvasketeä syvemmälle. Naiset fasinoivatkin voimakkaimmin kaikkein pinnallisimman lajin miehiä. Naisista on useimmiten pelkkää harmia hiemankin syvällisemmiksi painuvissa emotionaalisissa lähi-ihmissuhteissa. Jospa Ceasarin ei olisikaan tarvinnut muistuttaa, että hänen vaimonsa on oltava epäilysten ulkopuolella! Napoleon oli heikoimmillaan päästäessään Joséphinen ohjaksiin. Mikäli haluat todella saavuttaa jotakin elämässäsi, Pentti hyvä, pidät naiset puhtaasti dynastisena konsideraationa. Mutta vastauksena varsinaiseen tiedusteluusi voin kertoa, että naiset tuntevat vetoa valtaan – minkä jo pitäisi osoittaa, että heitä tulee kohdella varauksellisesti.

Kuinka arvokkaan joululahjan voi antaa kuusivuotiaalle irlanninsetterille?
Jaanaleena Raakonmaa, Orimattila

Hyvä orimattilalainen koiranomistaja, sinä olet juuri sellainen individi, joka aiheuttaa ongelmia. Lyön vetoa, että olet hankkinut koiran voidaksesi hallita omaa elämääsi sen avulla ja voidaksesi saada itsellesi jonkun, jonka on pakko kuunnella aivotoimintasi tyhjäkäynnin aiheuttamia päästöjä. Ensin en käsittänyt kysymystäsi, tai pikemminkin käsitin sen väärin. Alkuperäinen vastaukseni oli ”niin arvokkaan kuin mihin on varaa”, mutta sitten ymmärsin, että olet mitä todennäköisimmin tiedustelemassa, minkä arvoinen lahja on tahdikasta antaa. Koirasi ensinnäkin on sieluton eläin, jolla ei ole minkäänlaista taloudelliseen vaihdantajärjestelmään oleellisesti kuuluvan arvon tajua. Se ei ymmärrä sen paremmin joulustakaan mitään, joten sen kannalta on syvällisen yhdentekevää, annatko sille lahjoja laisinkaan. Mitä muiden ihmisten ajatuksiin tulee, päättelisin, että läheisesi ovat hyvin suurella todennäköisyydellä yhtä sietämättömiä, eläimille lässyttäviä taulapäitä kuin sinäkin, ja siksi he ovat todennäköisesti sitä enemmän innoissaan, mitä hienomman ja turhemman ”lahjan” ”annat” koirallesi. Jos sallit minun suositella jotakin, niin Dostojevskin kootut olisi mielenkiintoinen valinta. Kokeile, miten paljon sisältöä elämääsi saat keskustellessasi niistä haisevan elämäntilkkeesi kanssa. Hyvää joulua.

Tämä on niin valtaisaa tuhlausta. Valtaisaa.


Kirjoittanut Napoleon vuonna 2010