Avaa päävalikko

Hikipedia β

23. luukku


Yön kylmyys säteili harvaa heinää puskevasta kivikkoisesta, kuivasta maaperästä. Rakennukset väreilivät päivällä ahmimaansa lämpöä, mutta nekin kävivät yhä harvemmiksi, kun kolme ratsastajaa keinahteli kukkulan harjalle. He kääntyivät vielä luomaan silmäyksen tähän kirkkaan tähden ja laakson muutamien asumusten valaisemaan maisemaan. Daavidin kaupungin valot hohtivat hieman etäämmällä. Dromedaari mylväisi tukahtuneesti.

"No kannattiko tulla?" kysyi pujopartainen, monimutkaiseen turbaaniin päänsä peittänyt ratsastaja.
"Miten niin kannattiko? Hän on juutalaisten kuningas!" vastasi päälakensa ja niskansa beduiinityyliin liinalla suojannut ratsumies. Hän oli joukon vanhin, ja hänen kasvoillaan majesteettisesti risteilevät uurteet paljastivat vuosikymmenten tarkkanäköisen ja kyltymättömän opiskelun. Uurteet olisivat voineet tuoda hänen ilmeisiinsä hienovaraisia vivahteita, mutta hän käytti vain yhtä ilmettä, ja se oli totisen arvokas.
"Parthian kuningas pyysi pojalleen horoskoopin, ja me vain lähetimme sen hänelle. Oliko meidän kaikkien tosiaan järkevää ratsastaa tuhansien stadionien matka tätä varten?" pujopartainen ratsastaja intti.
"Tänään syntynyt kuningas on toisenlainen. Me olemme käyneet tämän keskustelun jo monta kertaa. Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta."
"Joten häntä varten emme voi laittaa lähettiä matkaan? Kuriiripalvelussa onnistuisi kätevästi, luotettavasti ja täsmällisesti. Lahjat menemään, meiltä kaikilta parhaat onnentoivotukset ja niin edespäin mukaan."
"Tämä on historiallisesti ainutkertainen tapahtuma. Tämä lapsi on nouseva-"
"Miksi lähetti ei riittänyt? Tai jos välttämättä halusit tulla, niin miksi meidän kahden muun oli pakko lähteä mukaan? Ratsasta sinä kaikin mokomin ähisevällä, luonnevikaisella ja kirppuisella dromedaarilla Syyrian aavikon halki, mutta miksi meitä pitää olla kolme?"
"Olemme käyneet tämän läpi tuhat kertaa. Numerologisista syistä." Vanhuksen äänessä oli kärsimättömyyttä.
"Ei, vaan siksi, että sinä olet tullut vanhaksi ja jäykäksi ja kaavoihisi kangistuneeksi höynäksi. Ja noista lahjoista muuten", jatkoi pujoparta heilauttaen kättään laakson pohjalla möllöttävän tallin suuntaan, "sellaista vain, että minun käsitykseni mukaan me sovimme lahjoille 500 piasterin katon. Mutta herra Pakko-ratsastaa-Syyrian-aavikon-läpi-vartin-visiitille-eläinsuojavauvan-luo-kolmisin sitten päättikin hankkia kultaa. Kultaa, Zarathustran parran nimeen! Minulla oli antaa vain hikinen pikkupullo mirhaa, mutta sinä läimäiset seimen juurelle pussillisen kultaa. Nähtiin taas, kenen pitää päästä loistamaan."
"Siitä saakka, kun lähdimme Patrhagadasta, sinä olet vain valittanut valittamasta päästyäsi", moitti vanhus jo hieman kiukkuisesti.
"No anteeksi vaan, mutta on ollut paska matka ja aivan turha. Mitä se uusi kuningas tekee näillä lahjoilla? Jos nyt sallit olla suorapuheinen, niin kannattaisi erään kyllä tarkistaa hieman omaa horoskooppiaan, saattavat näet olla muutamat kiertoradat vinksallaan ihan ptolemaiolaisessa mielessä."

"Nyt perhana!" Vanhus ja pujoparta vaikenivat, sillä vaitonaisena dromedaarinsa kyttyrällä tähän saakka istunut kolmas ratsastaja kivahti sanansa niin lujaa, että ne kaikuivat laakson toiselle laidalle asti, missä oli paimenia kedolla. "Te olette", puhisi kolmas ratsumies, "jankuttaneet tätä samaa asiaa koko helvetin matkan. Babylonista saakka olen ollut aika kypsä siihen. Siksipä sanonkin teille nyt, että en palaa kanssanne takaisin. Lähden Aleksandriaan opiskelemaan jotain hyödyllistä, jossa ei joudu tekemisiin tuommoisten viheliäisten mulkeroiden kanssa, vaikka teatteria. Hyvästi, kusipäät. Olitte huonoa seuraa." Hiljaisuuden vallitessa kolmas ratsumies ohjasti huojuvan dromedaarinsa kohti etelää. Kirkas tähti valaisi kivikkoisen polun, ja vain vuohien harvat määkäisyt kaikuivat yön vilpoisessa hämäryydessä.

Hetken kuluttua vanhus ja pujoparta aloittivat pitkän vaelluksen itään. "Hyvin tehty, vanha pieru. Sait tuonkin hermostumaan", leijaili tasainen jupina Juudean yöhön.



Kirjoittanut Napoleon vuonna 2010