Avaa päävalikko

Hikipedia β

5. luukku


Angry-SantaClaus-icon.png

Joulupukkia vitutti. Hän rähjäsi sellaisella intensiteetillä, että Korvatunturin lumipeite oli hyvää vauhtia sulamassa. Oli kulunut lähes kaksi vuorokautta siitä, kun WikiLeaks oli vuotanut julkisuuteen Korvatunturin kilttien ja tuhmien listat personoituine arvioineen. Tiedoilla oli jo ehditty revitellä kaikissa medioissa, ja samaa oli odotettavissa jokaisena joulukalenteriluukkupäivänä aina aattoon asti. Pukki ei ollut nukkunut. Hän oli viettänyt aikansa partaansa raastaen ja toimistossaan edestakaisin ravaten. Hän ei ollut pukeutunut, vaan roikotti yllään yksiosaista, harmaata ja likaista alusasua. Hän ei ollut syönyt, vaan muljautteli äkäisiä mahahappojaan vatsalaukkunsa käänteissä. Häntä vitutti enemmän kuin ketään koko joulun historiassa raamatullista Herodesta mahdollisesti lukuun ottamatta. Vuotaja saisi maksaa tästä kalliisti, pihisi Joulupukki kirskuvien hampaidensa välistä.

Vuodon vaikutukset olivat jo näkyvissä. Tontut eivät kyenneet enää suorittamaan tiedustelutehtäviään menestyksekkäästi, mutta oli täysin ilmeistä, että globaalit kiltteystasot olivat vajonneet syöksykierteeseen. Lapsetkaan eivät olleet tyhmiä. Kiukuttelu raivosi kodeissa ympäri maailman, kun tuhmuusluokituksensa jo etukäteen tietoon saaneet olivat hylänneet kausikiltteilyn. Joulumuori piti tiedotustilaisuutta. Hän tuomitsi kovin sanankääntein tietovuodon. ”Tämä vastuuton vuoto vaarantaa koko tonttutiedusteluorganisaatiomme ja itse joulun toteutumisen”, tuimailmeinen Joulumuori kihisi salamavalojen häikäisevien revontulten keskellä. ”Vuodosta vastuulliset tullaan saamaan kiinni, ja heitä tullaan rankaisemaan ankarasti.”

***

Joulupukki hikoili studiovalojen porotuksessa. Sameat karpalot muodostivat suolaisia kanavia hänen puuteroidulle otsalleen. Hän oli saapunut television ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan tietovuodosta. Keskustelu ei sujunut hyvin. ”Tämä vuotohan on”, sanaili paikalle niin ikään kutsuttu asiantuntija, ”sinänsä merkittävä siltä kannalta, että vuodetut raportit tarjoavat ainutlaatuista tietoa siitä, miten ja kuinka laajasti Korvatunturin tiedustelu toimii. Aikaisemmin tästä on voitu esittää vain arvailuja. Vuoto voi toimia myös keskustelunherättäjänä sen suhteen, millä valtuuksilla Joulupukki oikein monitoroi useiden maiden kansalaisten yksityiselämää sillä perusteella, että tietää, kenen asuntoon voi tunkeutua tuomaan näitä niinkutsuttuja lahjoja ja kenelle taas fossiilista polttoainetta.”
”Jumalauta, juippi, kyse on joulusta eikä mistään teollisuusvakoilusta!” Joulupukki karjaisi kaulasuonet väpättäen. Toimittaja työntyi uhkaavaksi äityneen Joulupukin eteen ja suuntasi tälle kysymyksen: ”Mutta eikö koko tämä kiltteys–tuhmuus-jako kannusta hyvään käytökseen lopultakin materiaalisen palkkion takia eikä esimerkiksi aidosta kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan?” ”Haluaisin huomauttaa tähän vielä”, lisäsi tietosuojavaltuutettu, ”että Korvatunturin tietoturva on pettänyt pahemman kerran. Ilmeisesti kaikki tiedot ovat yhdessä valtavassa tietokannassa, jonne on pääsy käytännössä matala-arvoisimmillakin tontuilla. Itse näen, että tällainen katastrofi vain odotti tapahtumistaan ja että Joulupukin hallinto on epäonnistunut hyvin alkeellisissa –”
Hän ei voinut saattaa lausettaan loppuun, sillä Joulupukki löi toimittajaa mahaan, ja tämän tuuperruttua lattialle kävi suivaantunut punanuttu muiden keskustelijoiden kimppuun. Hänen taltuttamisensa ei ollut helppoa. Pukin imago kärsi valtaisan takaiskun, ja seuraavien päivien lööpit julistivat jo joulun olevan pilalla. Pääkirjoituksissa syy sälytettiin Joulupukin surkeille kriisinhallintataidoille sekä itsehillinnän sensaatiomaiselle puutteelle.

***

Oli jouluaatonaatto. Valonheittimet ryöpyttivät säteitään Korvatunturin pehmoiselle pakkaslumelle, joka kuohui ja pöllysi erikoisen oikeusnäytelmän mylläyksessä. Tiedostot WikiLeaksille vuotanut tonttu, tietojenkäsittelyjaoston harjoittelija-apulainen, oli hetki sitten tuomittu, ja nyt tuomiota pantiin täytäntöön. Joulupukki valjasti tontun jokaiseen raajaan kiinni yhden poroistaan. Tonttu aneli armoa, mutta Joulupukki työnsi tämän pään kinokseen sanaakaan sanomatta. Valjastettuaan porot hän läimäytti napakasti piiskaansa. Ratsut kirmasivat kukin omaan suuntaansa, ja tonttu ponnahti kinosten päälle vankkojen, ranteisiinsa ja nilkkoihinsa sidottujen köysien varaan. Tonttu kiljahteli, kun venytys rikkoi hänen niveliään. Pukki piiskasi poroihin lisää vauhtia.

Lopulta tontun lihakset ja luut antoivat periksi. Raajat repeytyivät irti, ja lumi värjäytyi viininpunaiseksi höyryävästä verestä. Tonttu inisi surkeasti, kun Pukki katkoi köydet, otti porot mukaansa ja palasi Korvatunturin keskukseen. Torson hän jätti ahmoille. ”Ja sen aussin niskaan pudotan neljännestonnin koksia”, Joulupukki jupisi sulkiessaan uupuneet porot pilttuuseen.


Kirjoittanut Napoleon vuonna 2010