Iittala on taajama nykyisen Hämeenlinnan vaikutusalueella. Se sijaitsee Hämeenlinnasta vain yhden Hattulan etäisyydellä pohjoiseen. Iittala kuului ennen kuntaan Kalvola, josta kukaan luonnollisesti ei ole koskaan kuullutkaan.

Historiaa

Iittala pääsi maailmankartalle jo, kun uteliaat matkalaiset kulkivat silloisen tuppukylän läpi kohti Pirttikoskea. Pienen paikkakunnan halki kulki silloin jo tie, jolla tiettävästi kykeni kulkemaan erilaisin kulkuneuvoin, mm. hevosin, kamelein ja vaunuin. Paikalle leiriytyneet ihmiset keksivät rakentaa paikalle saluunan ja siinä sivussa pienikokoisen lasitehtaan. Mielessä oli lähinnä helppo rahastus. Hiekkateollisuudessa menestyneet alkuperäisasukkaat joutuivat näinollen muuttamaan Äimäjärven toiselle puolelle, jonne sittemmin perustettiin hiekankaivun lisäksi sahateollisuutta. Levottomuudet hämenelinnalaisten ja toijalalaisten uuskansojen kanssa olivat tyypillisiä, ja ne jatkuivat pitkälle 1800-lukuun asti. Lopulta lasitehtailijat takavarikoivat alkuasukkaiden hiekkakaivannot, ja surmauttivat keskitysleireille vangitut alkuasukkaat armotta. Huhutaan, että heidät on haudatt Äimäjärveen. Riidat on unohdettu ja sotakirveet haudattu vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen, jolloin konflikteja syntyi tällä kertaa Iittalan ja Toijalan välille. Ongelma ratkaistiin, kun paikalle hyökänneet toijalalaiset puhallettiin autoineen Muulinjärveen, luonnollisesti lasinpuhaltajien puhallusvoiman ansiosta.
1970-luvulla Iittala osallistui Turun-Tampereen sotaan osittain ympäröivien kuntien painostamana. Kuitenkin huomattuaan vuoden sotimisen jälkeen olevansa samalla puolella toijalalaisten kanssa, Iittalan hallitus teki pikaisen päätöksen sotatoimien siirtämisestä Turkuun. Mysteerinä on pysynyt se, miksi Hämeenlinna ei tehnyt vastatoimia puolenvaihdon suhteen.
Vuosina 2004-2007 Iittalan johto koostui pääosin alankomaalaisista, jotka aiheuttivat suuren nälänhädän köyhemmän väestön keskuudessa. Väestön mellakoitua vallankumouksellisesti johtoon nousi poliittinen liike Fiskars, jonka linjaus oli, että Iittalan oli oltava suomalaisten johtama.

Nykyään

Nykyään Iittala on eritoten japanilaisten turistien suosima matkakohde, josta voi ostaa erittäin ylihinnoiteltuja muumimukeja ja lasivaaseja. Entiset alkuasukkaat ovat löytäneet tiensä lasitehtaan riveihin, ja muodostavatkin yli 85% Iittalan väestöstä. On yleisesti tiedossa, että Toijalan takana ei ole mitään, mutta karuakin karumpi totuus on että Iittalan Shellillä on nykypäivänä selvä monopoli maalaistie 130:n varressa Hämeenlinnan pohjoispuolella.

Väestö

Kuten sanottua, Iittala koostuu valtaosin lasinpuhaltajista. Loput ovat haja-asutusalueiden köyhiä maanviljeliöitä, turisteja, hämeenlinnalaisia työssäkävijöitä tai juntteja

Rikollisuus

Hämeenlinnalaisten keskuudessa tehdyn mielipidemittausken mukaan jopa 30 % ihmisistä pelkää uudestaan entisen Suur-Iittalan nousua. Pelko on täysin aiheellinen, kun otetaan huomioon, että Iittalan alueelle on Suomen pohjoisista kolkista ja Venäjän rajoilta levinnyt järjestäytynyttä rikollisuutta. Tomiinta on melko lievää, mutta sen voi nähdä eritoten Iittalan keskustan palvelujen yksityistämisestä, pienkauppojen huonosta pärjäämisestä ja poliisien suuresta määrästä pienen kylän alueella. Rikollisjärjestön johtajaa on etsitty sitten vuoden 2003 kioskiryöstön. Hämeenlinnan miliisi ilmoitti vuonna 2008 ottaneensa kiinni mm. kouluihin ja johtopaikkoihin sijoitettuja rikollisia, joiden kautta järjestön toimintaa säädeltiin. Jack Bauerin suorittamassa kidutuksessa vangitut eivät ole kuitenkaan paljastaneet mitään uutta.

Katso myös