Avaa päävalikko

Hikipedia β

Itäblokki

”No, this is not Rio de Janeiro”

~The Little Golden Calf, Ilf ja Petrov
Itäblokki kattaa noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta.

Itäblokki, joskus myös banaanialue [1] on Pohjois-Karjalan, Kainuun, itäisen Pohjois-Pohjanmaan ja itäisen Lapin muodostama kehitysalue, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja maisemat lohduttomia. Tämä myös Länsi-Siperiana tunnettu alue kärsii jatkuvasta talouslamasta, arktisesta ilmastosta, hyttysistä ja ikävistä asukkaistaan.

Sisällysluettelo

VäestöMuokkaa

Väestö on persaukista sakkia. Noin puolet on eläkeläisiä, ei niinkään ikääntymisensä, vaan pitkien työttömyysjaksojen aiheuttaman syrjäytymisen ja sitä seuraavan työkyvyttömyyden takia. Keski-ikä on jonkin verran muuta maata korkeampi, sillä osa nuorista ymmärtää tehdä sen minkä Jumalakin, eli hylätä tämän viheliäisen kiveliön.

Keskeinen luonteenpiirre on itsenäisyyteen ja omavaraisuuteen pyrkiminen. Itäblokkilainen unelma on muutama hehtaari omaa maata, jonka keskellä on helposti puolustettava kukkula mahdollisimman kaukana kaikista muista. Talo rakennetaan itse, auto korjataan itse, perunat kasvatetaan itse, viina tislataan itse ja pellon reunaan eksyneet hirvet tapetaan ja teurastetaan itse. Apua pyydetään vain äärimmäisessä hädässä[2], ja silloinkin vain lähisukulaisilta. On ihan tavallista että kahdella tekolonkalla ja sydämentahdistimella varustettu sotaveteraanin leskirouva pudottelee lumet talonsa katolta. Yksin. Omaa heikkoutta ei tietenkään voi näyttää, sillä alueella runsaana esiintyvät sudet käyvät yleensä lauman heikoimman kimppuun.[3]

Itäblokin suomalaista ei voi sanoa rasistiseksi. Hän syrjii ja vierastaa kaikkea outoa ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Eri mantereelta muuttanut on siis aivan samassa asemassa kuin naapurikylästä muuttanut tulokas.

Maantiede ja ilmastoMuokkaa

Itäinen Suomi on keskimäärin 200 metriä meren pinnan yläpuolella. Näillä leveysasteilla se on noin 180 metriä liian korkalla. Terminen talvi alkaa yleensä syyskuun lopulla ja päättyy toukokuun lopulla. Mitenkään tavatonta ei ole, että auton tuulilasin joutuu raappaamaan kesäkuisena aamuna ja että ensilumi saadaan kivasti elopellolle heinäntekoaikaan. Kasvukausi jää erittäin lyhyeksi ja kun maaperä on lähinnä moreenia ja peruskalliota, on maanviljely lähes mahdotonta.

Kallioisesta maaperästä löytyy jonkin verran kultaa, nikkeliä ja uraania, mutta niiden hyödyntäminen on jääräpäisen alkuperäisväestön "vain kuolleen ruumini yli" -tyyppisen vastustamisen vuoksi mahdotonta. Kaivosyhtiöiden lieneekin helpompaa saada kaivauslupia Helsingin Eiraan, kuin itäblokin tiettömille salomaille.

Laajojen metsäalueidensa ansiosta itäblokin eläimistö on varsin runsasta ja monipuolista. Vahvan susikannan lisäksi alueella tavataan runsaslukuisina muunmuassa västäräkkiä ja muurahaisia. Kesäisin, lämpimän itätuulen vallitessa, vaarojen ja tuntureiden välisiltä laajoilta rämeiltä sikiävät erilaiset lentävät syöpäläiset raamatullisen mittakaavan saavuttavissa parvissa. Hyvinä räkkäkesinä[4] auringon pimentävät hyttys- ja mäkäräparvet ovat tyhjentäneent kokonaisia kyliä. Hyttysongelman takia itäisen Suomen yli kulkeva lentoliikenne ohjataan kesäisin yleensä yli viiden kilometrin korkeuteen.

 
Isäntä ite, appiukko (vas.) ja lankomies itäblokille tyypillisessä kansallisasussa Pohjois-Karjala-projektin päätöstanssiaisissa 1997. Naisia ei juuri paikalla näkynyt.

Itäblokin kaupungitMuokkaa

TalousMuokkaa

Itäblokin alueella toimii kaksi rinnakkaista talousjärjestelmää, Suomen virallinen sekatalous ja vähintään yhtä merkittävänä harmaa talous, joka koostuu vaihtokaupasta, kuutamourakoinnista ja trokaamisesta.

Merkittävimmät tulonlähteet ovat työttömyyskassojen maksamat työttömyyspäivärahat, erilaiset Kelan tuet sekä palkkoina maksettu työllistämistuki. Lisätuloja moni kerää pienimuotoisella, pimeällä yritystoiminnalla. Harvalukuisen asiakaskunnan yleisesti alhaisen varallisuusasteen ja tulotason vuoksi yrittäjien on pidettävä hinnat erittäin alhaisina. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa laillisen yritystoiminnan saaminen kannattavaksi on mahdotonta. Toinen merkittävä tulonlähde on ulkomaankauppa. Viisumiin vähäisiä rahojaan sijoittaneet, avarakatseiset shemeikat suuntaavat useita kertoja viikossa Venäjän rajan taa hakemaan Suomessa verottamalla pilviin hinnoiteltuja kulutushyödykkeitä, kuten polttoaineita, tupakkaa sekä alkoholia. 2000-luvulla yleistynyt nettipiratismi on lopettanut aiemmin merkittävän musiikki- ja elokuvatrokauksen lähes kokonaan.

Erilaisista työllistämis- ja alueellistamishankkeista huolimatta itäblokin työllisyyden, ja muunkin hyvinvoinnin kannalta tärkein tekijä on monille aloille määrätty palveluvelvoite. Jos laki ei määräisi muun muassa sähkö- ja teleyhtiöitä pitämään verkkojaan kunnossa, ei alue olisi enää kymmeniin vuosiin eronnut rajantakaiseta Karjalasta.

Itäblokin harvat yksityisen sektorin palkansaajat työskentelevät yleensä pääkaupunkiseudulta johdetussa yrityksessä minimipalkalla, reilusti työsopimuksen määrittämää työaikaa enemmän ilman mitään ylityökorvauksia. Alueen työllisyystilanteen tietäen, kaikki työmäärään tai palkkaukseen liittyvät valitukset työnantaja voi kuitata kehoittamalla työntekijää vaihtamaan työpaikkaa, jos nykyiset hommat eivät kiinnosta. Erittäin harva vaihtaa.

Ironisena valopilkkuna itäblokin taloudessa ovat venäläisturistit. Neuvostoliiton hajottua ja rajan auettua venäläiset tulivat vanhoine Ladoineen kiertelemään kirpputoreja ja varastamaan kaiken minkä irti saivat. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä Venäjän taloustilanne on kehittynyt niin että tänä päivänä venäläiset ajavat kainuulaisen omakotitalon kokoisilla citymaastureillaan, jättäen jälkeensä eurovanan, itäblokin suomalaisen ajaessa edelleen samalla Toyotalla kuin 1990-luvun alussa.

Liikenne ja infrastruktuuriMuokkaa

 
Tie 5 Suomussalmi, Palovaara, toukokuu 2009 [5]

Itäblokin alueella liikkuminen hoidetaan keskimäärin 12,5 vuotta vanhalla yksityisautolla. Julkinen liikenne rajoittuu lähinnä koululaiskuljetuksiin ja muihin valtion avustuksella ajettaviin linja-autovuoroihin. Linja-autolla siis pääsee kyllä kotoa maalikylille työvoimatoimistoon, mutta tuskin enää samana päivänä takaisin. Kiskoliikenne muodostuu pelkästään muutaman vielä toiminnassa olevan sellutehtaan rahtitarpeesta.

Tieverkostoa hoidetaan aktiivisesti lisäämällä teiden varsille routavaurioista ja vaarallisista urista varoittavia liikennemerkkejä, sekä... No, ei niitä kyllä muuten hoideta. Talvikunnossapito on valtateiden osalta lähinnä symbolinen ele ja pienempi tiestö uskotaan yleensä lokakuulta toukokuulle herran haltuun. Ajokelvottoman tiestön ansiosta liikenneturvallisuus on kuitenkin huippuluokkaa. Kukaan järjissään oleva paikallinen ei talvisaikaan lähde tien päälle henkeään vaarantamaan.

Itäblokin sähköverkko roikkuu sotien jälkeen pystytetyissä tolpissa, umpimetsässä vailla minkäänlaista sijaintitietoa. Siinä missä läntisen Suomen sähkökatkoista uutisoidaan näkyvästi valtakunnan medioissa, voisi itäpuolella uutisen aiheena olla viikon keskeytymätön sähkönjakelu. Vikoja on usein ja korjaus kestää kauan.

Vanha, kuparinen puhelinverkko alkaa olla toimintavarmuudeltaan venäläisen perseensuristimen luokkaa. Ja sehän ei tunnetusti surise, eikä mahdu perseeseen. Uutta, valokuituun perustuvaa verkkoa on itäblokissa kuitenkin rakennettu innolla ja tietysti valtion maksamana. Kannattavaa liiketoimintaa siitä on kuitenkin mahdotonta tehdä, sillä jos kotitalouden liittyminen kuituverkkoon maksaa kahdesta kymmeneen tuhatta euroa, on päivän selvää että valokaapelit jäävät toisesta päästään kytkemättä. Yksikään talous ei pysty sijoittamaan puolen vuoden tuloja pelkästään nettiliittymään, olkoon se miten nopea tai toimintavarma hyvänsä. Jallun kun saa kuitenkin tilattua kotiinsa 65 eurolla vuodeksi. Siistissä, valkoisessa kirjekuoressa.[6]

Samaan aikaan kun muualla Suomessa siirrytään television HD-lähetyksiin ja nopeaan 4G-matkapuhelinverkkoon, itäblokin alueella paikkaillaan vielä katvealueita digilähetyksistä ja GSM-verkosta. Kaupallisista radiokanavista kuuluu ainoastaan Radio Nova. Tämän arvellaan olevan osasyynä alueen korkeisiin itsemurhalukemiin.

KulttuuriMuokkaa

Kun elämä on jatkuvaa hengissäpysymistaistelua ja loputonta raatamista, jäävät kulttuuriharrastukset verrattain pieneen osaan. Taiteilijoita alueella ei juuri sikiä, tai jos sikiää niin karut olosuhteet karsivat moiset haihattelut ihmisestä hyvin nopeasti. Taidemuodoista musiikki lienee yleisin, ja sitä harjoitetaankin antaumuksella. Rankan työviikon päätteeksi monessa taloudessa avataan lasiset laulukirjat, joiden voimin veisataan pikkutunneille. Monesti näissä musisointisessioissa lyömäsoittimiksi päätyvät perheenjäsenet ja kuorokaverit. Itäblokin eteläisimmässä osassa väki osallistuu oikeaan konserttiin, kun kiteeläislähtöinen laulu- ja soitinyhtye Nightwish aloittaa maailmankiertueensa. Pohjoisemmissa osissa moisia konsertteja ei juuri nähdä, mutta Janne Tulkkia kuunnellaan, ja välillä itsekin karaokessa tulkitaan, sitäkin ahkerammin.

Urheilulajeista yleisimmin harrastetaan murtomaahiihtoa, vaarilta perityillä puusuksilla, omalla moottorikelkalla oman pellon laitaan tampatulla ladulla, mielellään niin että kukaan muu ei sitä näe. 1950-luvulla suosittu pallopeli, pesäpallo, on onnistunut säilyttämään asemansa suosittuna joukkuelajina.

Katso myösMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. www.talouselama.fi 13.3.2012
  2. Esimerkiksi jäihin putoaminen on jokakeväinen perinne, ei hätätilanne.
  3. Tunturisusi 25.1.2012
  4. Lämmin ja kostea, sitähän sää kysyit.
  5. Liikenneviraston kelikamera
  6. lehtikauppa.seksilehti.fi 25.1.2012


  Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.