Johannes Paavali II
 "Näen sinun tekevän syntiä, viheliäinen pakana!" | |
| Paavi | |
|---|---|
| vallassa | 1978–2005 |
| edeltäjä | Johannes Paavali I (Albino Luciani Corleone)[1] |
| seuraaja | Benedictus XVI |
| syntyi | 18. toukokuuta[2] 1920 Taivas (aiemmin Puola) |
| kuoli | 12. maaliskuuta 2005 Rooma |
| puolue | Öö? |
”Hyve pesieiste!”
~Johannes Paavali II suomalaisille
Paavi Johannes Paavali II (Karol Wojtyła)[3] (18. toukokuuta 1920 – k. 12. maaliskuuta 2005) oli puolalainen vanha viinakauppias, kardinaali, Rooman piispa ja katolisen kirkon ylin johtaja. Hän hallitsi Vatikaania rautaisella otteella ja matkusti ympäri maailmaa enemmän kuin yksikään edeltäjistään. On nimittäin kivaa päästä näkemään uusia paikkoja, kun joku muu maksaa matkakulut ja majoituksen. Hänet julistettaneen piakkoin pyhimykseksi niiden pahuksen polakkien rauhoittamiseksi.
NuoruusMuokkaa
Niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin, on myönnettävä, että myös tuleva paavi Karol Wojtyła sai alkunsa siitä kuvottavasta synnistä, jota seksiksi kutsutaan – olkoonkin, että lieventävänä asianhaarana voidaan todeta, että hänen vanhempansa harrastivat sitä vain ja ainoastaan lisääntymistarkoituksessa, kuten Jumala on tarkoittanut. Missään nimessä he eivät nauttineet siitä. Karolin vanhemmat antoivat pojalleen katolisen kasvatuksen.
Karol osallistui jo nuorena poikana kirkon toimintaan, ja kymmenvuotiaana hänestä tuli kuoripoika.[4] Karolin myrskyisä teini-ikä iloisessa sotilasdiktatuurissa päättyi vuonna 1939 vähemmän iloisen sotilasdiktaattorin hyökkäykseen.
Sota-aikana Karol keskittyi lähinnä näytelmien kirjoittamiseen. Tämä on tietysti kirkollisesta näkökulmasta katsoen sangen epäilyttävää toimintaa, sillä ikävän monet ihmiset menevät teatteriin viihtymään, kun heidän sen sijaan pitäisi antaa rahansa paaville pohtia vapahtajan kärsimystä. Tosin Karolin näytelmät eivät tiettävästi viihdyttäneet juuri ketään, ja toisaalta näytelmäharrastus on mitä mainiointa valmennusta kirkollista uraa varten, etenkin katolisen kirkon piirissä, missä aina on ymmärretty dramaattisten tehokeinojen päälle.
Pappi, lukkari, kardinaali, kuppari, paaviMuokkaa
Karol Wojtyła vihittiin papiksi kaikkiin asiaan kuuluvin salamenoin vuonna 1946. Tämän jälkeen tapahtui kaikenlaista tylsää, ja vasta parinkymmenen vuoden kuluttua tapahtui edes jotakin mainitsemisen arvoista, kun hänestä tehtiin hyvän käytöksen perusteella kardinaali. Wojtyła itse oli toivonut täyttä armahdusta, mutta siihen ei Vatikaani heltynyt. Sitten on vielä kelattava yli kymmenen tylsää vuotta kommarien Puolassa, ennen kuin kardinaalikonklaavi vuonna 1978 onnistui valitsemaan paaviksi Albino Lucianin, joka otti nimen Johannes Paavali I ja onnistui pysyttelemään hengissä peräti 33 vuorokautta valinnan jälkeen. Lucianin kupsahdettua kardinaalit oli taas kutsuttava Roomaan valitsemaan tälle seuraajaa, jonka voitaisiin odottaa pysyvän hengissä edes jouluun saakka. Kardinaali Wojtyła oli ilmeisen hyväkuntoinen ja urheilullinen, mikä teki hänestä varteenotettavan ehdokkaan. Lisäksi hän lupasi tuplata palkat pitämällä huolta siitä, että kirkolla riittäisi käteistä jatkossakin[5] ja taata kaikille aneet puoleen hintaan joulumarkkinoille. Tultuaan valituksi paaviksi Wojtyła otti nimen Johannes Paavali II korostaakseen jatkuvuutta ja antaakseen ymmärtää olevansa paranneltu painos edeltäjästään. Johannes Paavali 2 – hän kestää, kestää, kestää ja kestää!
PaavinaMuokkaa
Koska Johannes Paavali II oli jo harjaantunut draaman alalla, hän otti nopeasti median omakseen. Hän huomasi, että kun hymyilee lempeästi ja heiluttaa laupiaasti kättään, juuri kukaan ei jaksa enää kysellä vapautuksen teologiasta, väestöräjähdyksestä tai seksuaalivähemmistöistä.[6] Joskus paavin esiintyjänvaistot saivat yliotteen, ja hän saattoi esittää Pietarinkirkossa messun jälkeen ylimääräisiä numeroita.
Johannes Paavali II matkusti paljon. Paavina matkustaessaan pääsee aina valmiiseen pöytään, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja voi joko siunata heidät tai tuomita helvetin lieskoihin. Paavin julkisuushakuisuus aiheutti myös vaaratilanteita. Vuonna 1981 turkkilainen Mehmet Ali Ağca ampui paavia Pietarinaukiolla. On yhä epäselvää, oliko murhayrityksen taustalla KGB vai riita maksamattomasta aurajuustokebabista. Paavi selvisi murhayrityksestä ja julisti, että hänet oli pelastanut neitsyt Maria, vaikka kaikille muille oli ilmeistä, että hänet oli pelastanut Ağcan kehno tähtäys. Seuraavana vuonna espanjalainen pappi yritti puukottaa paavia tämän vieraillessa Portugalissa. Isä Juan María Fernández y Krohn selitti tekonsa motiiviksi sen, että paavi oli liukumassa politiikassaan liian liberaaliin suuntaan. Tämän perustelun jälkeen Fernández y Krohn passitettiin välittömästi mielentilatutkimukseen.
Johannes Paavali II noudatti opillisissa kysymyksissä kirkon perinteistä linjaa: jos oppi vaikuttaa typerältä, vika on todellisuudessa, ei opissa; näin ollen todellisuudesta on tehtävä typerämpi, jotta se vastaisi oppia. Sen sijaan kirkon "ulkopolitiikkaa" Johannes Paavali II uudisti mittavasti huomattuaan, että ristiretket menivät viimeksi pahasti penkin alle ja aloittivat paavin vallan murenemisen. Niinpä paavi sanoi yleensä joka haastattelussa joitakin mukavia asioita muista uskonnoista, esimerkiksi, että monilla muslimimiehillä on "komea parta" ja että buddhalaismunkkien kaavuissa on "aistikas leikkaus". Paavi ei kuitenkaan koskaan tinkinyt siitä, että katolinen kirkko on ainoa oikea tie pelastukseen ja Jeesuksen luo – olkoonkin, että Jeesus sattui olemaan juutalainen, mutta siitä ei ihan aina tarvitsekaan mainita. Paavi harrasti myös tiedettä ja asiaan perehdyttyään myönsi vuonna 1992, että Galileo Galilei olikin ollut oikeassa väittäessään, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Uusi paavi Benedictus XVI on kumonnut linjauksen ja totesi edeltäjänsä olleen ”seniili” moista väittäessään.
Johannes Paavali II teki merkittäviä muutoksia myös Vatikaanivaltiossa. Suuri osa Vatikaanin puutarhasta menetettiin, kun Pietarinkirkon taakse rakennettiin pyhimystehdas, maailman ensimmäinen ja tehokkain pyhimysten massatuotantolaitos.
Uransa lopulla Johannes Paavali II:n terveys romahti. Koska paavia ei kovin helpolla voi erottaa ja koska virka on elinikäinen, kyseessä oli ehkä ns. Jumalan hätäjarru. Jumala katsoi paavin resunneen pitkin maanpiiriä riittävästi vuonna 2005 ja kutsui tämän puhutteluun. Johannes Paavali II:n seuraaja Benedictus XVI on suorittanut saumattoman siirtymän edeltäjänsä äärimmäisestä konservatismista puhtaaseen taantumukseen. Tämä asettaa seuraaville paaveille paineita, sillä paremmaksi ei enää voi panna muuten kuin palaamalla fyysisesti 1200-luvulle, minne paavius kuuluukin.
AlaviitteetMuokkaa
- ↑ Corleone kuoli hämärissä oloissa oltuaan paavina vain 34 vuorokautta.
- ↑ Tosiasiassa elämä tietysti alkaa hedelmöityksen hetkellä, kuten valistuneet katolilaiset tietävät.
- ↑ On se hauska tuo Ł-kirjain, vai mitä?
- ↑ Turha kuvitella mitään iljettävyyksiä! Tuohon aikaan vanhemmat uskalsivat vielä jättää lapsensa kahden katolisen papin kanssa.
- ↑ Tämä saavutettiin opilla, jonka mukaan jäsenmäärän kasvun on jatkuttava, joka puolestaan saavutetaan valehtelemalla kehitysmaiden asukkaille ehkäisyvälineiden tietyistä ominaisuuksista.
- ↑ Johannes Paavali II tosin korosti aina kuuluvansa itsekin seksuaalivähemmistöön, sillä vain hyvin pieni osa maailman ihmisistä ei harrasta seksiä. Suurin osa tästä vähemmistöstä on katolisten kirkollisten virkojen haltijoita ja Hikipedian käyttäjiä.
|
edeltäjä: |
Jumalan varamies Johannes Paavali 2.0 1978–2005 |
seuraaja: Benedictus XVI |