Kasvihuone

Mikäli etsit tiedollisesti samanlaisia, tylsiä keskusteluita, suuntaa tänne.
Poliisiratsia närpiöläisellä siirtolapuutarhalla. Puutarhuri Sven-Åke(kuvassa oikealla) vakuuttaa kaiken olevan kunnossa.

Kasvihuone on useimmiten raudasta, kestopuusta, muovista, lasista ja alumiinista kokoonkasattu rakennelma tahi kyhäelmä, jonka tarkoituksena on huijata täkäläiseen ilmastoon soveltumattomia kasveja sopeutumaan keinotekoisesti luotuun virtuaali-ilmastoon. Ensimmäiset suomenruotsalaiset kasvihuoneet tavattiin 1900-luvun alkuvuosikymmenten aikoihin ja niiden jälkeen Närpiössä ja Korsnäsissä. Ensimmäiset kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset puolestaan olivat tomaatteja ja kurkkuja. Kasvihuoneiden syntyyn vaikutti merkittävästi voimakas teollistuminen ja siitä seuranneet kasvihuonepäästöt maapallon ilmakehään.

Kasvihuone ilmiönäMuokkaa

Ilmiönä kasvihuone ei täten ole mikään uusi asia. Pikemminkin kasvihuone ilmiönä ja nähtävyytenä on nykyisin perin tavanomainen eikä lainkaan siinä määrin eksoottinen, kuten asianlaita oli vielä esimerkiksi maailmansotien välisenä aikakautena. Varsinaisesti tiedossa ei ole, että kasvihuonepuutarhoille olisi tehty laajamittaisempia joukkomatkoja massaturismi-käsitettä noudattaen. Kasvihuoneessa saa kuitenkin mainion tuntuman siihen, miltä tuntuu kun ilmakehä täyttyy vähitellen sakeasta hiilidioksidista, eikä auringon ylimääräinen lämpö enää palaa avaruuteen, vaan jää mukavasti lämmittämään maapallon koleimpia seutujakin. Näin ollen kasvihuoneilmiön levittyä kasvihuoneesta kasvihuoneen ulkopuolelle, itse kasvihuone käy vähitellen tarpeettomaksi.

Tyypillinen kasvihuonepuutarhuriMuokkaa

Kasvihuonepuutarhuri on yleensä rotevahko mieshenkilö, joka on sonnustautunut siniseen farkkutakkiin ja diagonaalihousuihin. Päässään hän pitää kirkkaankeltaista, joskin pahoin hien- ja liansyömää lippalakkia. Jos hän on tupakoitsija, savukemerkki on Marlboro, ja ketjupolttajana hän ostaa useamman sitä kartongin kerrallaan. Kasvihuonepuutarhuri asuu varsin vaatimattomasti kasvihuoneensa välittömässä läheisyydessä. Niinkutsutut siirtolapuutarhat antavat tästä parhaimman käsityksen. On myös ammattipuutarhureita, joilla on useampi kasvihuone. Jo mainittujen tomaattien ja kurkkujen lisäksi tällöin viljeltävänä on paprikaa, chiliä, maissia ja jopa viinirypäleitä. Muista kasvihuoneviljelijöistä poiketen viinirypäleitä kasvattavat kasvihuonefarmarit ovat hinteliä ja kapeakasvoisia, minkä lisäksi säkättävät lounaismurteita ja ajavat polkupyörällä.

Kasvihuonetilan jalostuminenMuokkaa

Kasvihuonepuutarhat sisältävät myös avomaanviljelyä, jolloin puutarhalta tapaa helpoimmin ilmastoomme jo sopeutuneita puutarhamarjalajikkeita. Erilaiset puutarhamansikkalajikkeet ovat tällöin erityisen suosittuja, kuten myöskin erilaiset kansanomaisesti viinimarjoiksi kutsutut herukkalajikkeet. Tämä ilmiö tulee vastaan oikeastaan puutarhurin elinkaaren viimeisellä neljänneksellä, jolloin asema puutarhurina on jo vakiintunut. Puutarhurin omajalostusaste on jo varsin korkealla tasolla tässä vaiheessa ja harrastustoiminta käsittää mm. kotiviinin valmistamisen ja nauttimisen kotitarpeiksi sekä hyville ystäville että tuttaville.

Katso myösMuokkaa