Avaa päävalikko

Hikipedia β

Lauseet

(Ohjattu sivulta Lause)

”Lause, tämä ihmeellinen, sekä, mikäli käyttäjä on, kuten varmasti onkin, viisas, uskomattoman monipuolinen työväline!”

~Äidinkielenopettaja Petteri Lindroos

”Lause? Hä? Mikseo?”

~Sivullinen

Lauseet ovat, kuten olette, mikäli yleensäkään kuuntelette opettajaa, oppineet, virkkeen jäseniä. Kun puhumme, me, kuten muutkin puhumaan kykenevät olennot (joita, mikäli tarkastelemme biologiselta kannalta, ei löydy), muodostamme puheemme kirjaimista. Kirjaimista muodostamme, kuinka ollakaan, sanoja, ja niistä, mikäli älylliset lahjamme, joiden olemassaoloa epäilen, sen sallivat, muodostamme lauseita. Lopuksi pakkaamme, jos sallitte karkean, joskin kelvollisen, ilmauksen, lauseet virkkeiksi, jotka sitten, mutkikkaiden vaiheiden kautta, päästämme ulos ymmärrettävänä (joskaan ei useinkaan selkeänä) puheena.

Sisällysluettelo

Mitä rakkaat äidinkielenopettajamme kertovat lauseista?Muokkaa

Rakkaat, mikäli heitä voi rakkaaksi, tai edes ystävällisiksi kutsua, äidinkielenopettajamme ovat, kuten kaikki tiedämme, pyrkineet, siinä surkeasti (useimmissa tapauksissa) epäonnistuen, painamaan kalloomme, ettei lause suinkaan, kuten useimmat luulevat, tarkoita samaa kuin virke. Lauseet ovat, mikäli sen voitte ymmärtää, virkkeen osia, jotka erotellaan toisistaan pilkuilla, sekä, silloin kun pilkkuja ei ole saatavilla (mikä tosin on harvinaista, koska pilkut ovat, kuten hyvin tiedämme, abstrakti käsite eikä suinkaan konkreettista materiaalia), erilaisin kirosanoin ja ääniefektein. Esimerkkinä toimii vaikkapa edellinen lause, josta, mikäli laskemme tarkkaan, löytyy 8 lausetta.

Lauseen historiaaMuokkaa

AlkutaivalMuokkaa

Ensimmäiset lauseet ilmestyivät heti ensimmäisten sanojen ilmestyessä, tosin, kuten arvata saattaa, silloin niitä ei vielä kutsuttu nimellä lause. Lauseen loi todennäköisesti kukapa muu kuin itse Aatami vuonna -(kivi ja keppi), tarkoituksenaan, mikäli tämänhetkiset tutkimustulokset, jotka ovat tehty uusimmilla laitteilla, mitkä, ainakin toivottavasti, ovat tarkempia kuin ne, jotka ovat tehty aiemmin, pitävät paikkansa, tylsistyttää tulevat sukupolvet kuoliaiksi päntätessään rakkaan äidinkielemme vivahteita. Kuten olemme saaneet huomata, hänen mahdolliset puheensa kävivät toteen hyvinkin nopeasti: ensimmäinen, muttei ikävä kyllä viimeinen, äidinkielenopettaja ilmaantui jo viikon kuluttua noista (mahdollisista) lausahduksista (mahdollisesti liittyen tähän tapahtumaan, ilmaantui tuona nimenomaisena päivänä myös maailman ensimmäinen työtön sekä maailman ensimmäinen, jos sallitte ilmauksen, sossun varassa elävä ihminen (mikäli tuona aikan eläviä olioita saattoi ihmisiksi kutsua)).


MurrosvaiheMuokkaa

Keski-, Ylä- ja Ala-ajalla lause oli suuressa suosiossa aateliston ja, mikäli tietomme, jotka yleensäkin ovat hataralla, joskin oletusperäisesti tukevalla, sijalla, pitävät paikkansa, erityisesti basistit ja runoilijat suosivat lauseen käyttöä sen varsinaisessa merkityksessä, mikä on, kuten aiemmin jo, mikäli kuuntelitte, mitä emme usko, edes puolella korvalla, mainittiin, muodostaa virkkeitä. Rahvas ei suosinut lauseen, tai edes virkkeen käyttöä, sillä se hidasti puhumista, mikä, kuten arvata saattaa, oli hyvin kriittistä sen ajan kiireisen elämänmenon vuoksi (huomaa ironinen piikki). Rahvas käyttikin mieluiten ns. puhekieltä, jossa ei käytetä minkäänmoisia sääntöjä, ja joka, mikäli kuuntelija oli, joka tosin siihen aikaan oli, mutta vain koska silloin oltiin, ainakin enimmäkseen, sivistymättömiä, harvinaista, ulkomaalainen, tai aatelinen, kuulosti täysin kummalta.

NykyvaiheMuokkaa

Nykyään koko maailma noudattelee tuota Keski-, Ylä- ja Ala-ajan rahvaan tekniikkaa: Kaikki puhuvat nopeasti, ja mikäli mahdollista, täysin epäselvästi, jättäen huomiotta lauseiden oikeaoppisen käytön. Parhaiten tämä toteutuu juopoissa ja murrosikäisissä naisissa.

Murrosikäinen nainen: Vähäx moon ihq niinku mä pääsin niinku idolsseihi joo se on niinku niin, kuulia niinq...

Humalainen mies: Öerh... Kuksäoot? Mitsäteettääl? Ekktsävaaoomiliisienkaver? Ögh..

Kuten ylläolevista esimerkeistä huomataan, on nykyinen kielenkäyttö pahimmillaan, eli humalaisten ja teinityttöjen tyylillä, aikamoista, jos sallitte hieman tuhman termin, lauseen raiskausta (pyydämme anteeksi katu-uskottavuuttamme nostamassa olevia häijyjä termejä). Senpä vuoksi ennen niin halveksutut äidinkielenopettajat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, sikäli kuin arvoon arvaamattomaan voi nousta (mikä on mahdotonta kubistiselta kannalta ajatellen): Heidän alituinen paasauksensa, sekä, ainakin silloin kun he osaavat asiansa, mitä tapahtuu varsin usein, puheensa liian pitkistä ja, mikäli mahdollista, aivan liikaa pilkkuja sisältävistä virkkeistä sekä lauseista, auttaa edes jonkinlaista (joskin pientä, ottaen huomioon teinien valtaisan osuuden maailman väestöstä) vähemmistöä oppimaan kielemme sen koko haastavuudessa.

Miniopas: Näin teen kunnon lauseitaMuokkaa

1.Muista iso alkukirjain, mikäli lause aloittaa virkkeen. esim."matti meni kauppaan, ja..."

2.Höystä lausetta pilkuin, kirosanoin ja abstraktein kuvauksin. esim."Ja sitten, Kake, sanoi: "Hemmetin neliöpää!""

3.Tehosta lausetta erilaisin ääniefektein. esim."..Ja hän löi maata, gabing, ja sitten.."

4.TÄRKEÄÄ: Muista aina käyttää mahdollisimman tieteellisiä termejä, jota lukija varmasti joutuu tarkastamaan asioita sanakirjasta, ja oppii näin mahdollisimman paljon. esim."sufferoin sceneerisestä migreenistä."

5.Muista käyttää oman kansallisuutesi merkistöä! esim."…=)Í z·¯j� à)Œá©$·¯j�!!!"


Alkuperäisen tekstin kirjoittanut Imppa-Yrjeli Ähmiönpoika, Ugandalainen huumevalistaja.

Katso myösMuokkaa