Avaa päävalikko

Hikipedia β

Lewis Carroll

Carroll puunaamassa teekannua, jottei hän näyttäisi vain vetelehtivän, mitä hän tosiasiassa suurimman osan ajastaan teki.

Lewis Carroll (oik. Charles Lutwidge Dodgson 18321898) on eräs osoitus siitä, mitä kaikkea harmillista britit oikeastaan ovatkaan kehittäneet modernin länsimaisen elämänmenon riesaksi. Hän oli kirjailija, valokuvaaja ja runoilija, ja kuten useimmat sekopäät, hän oli myös matemaatikko.

Sisällysluettelo

Elämä

Lähipiiri muistaa Lewis Carrollin lähinnä päämäärättömästä, verkkaisesta haahuilustaan. Hän oli haaveksijatyyppi, ja hänen päänsä virkaa toimitti pärekopallinen banaanikärpäsiä. Tuon pärekopan hän usein unohti lojumaan milloin minnekin, mistä aiheutui monia hupaisia ja noloja kommelluksia. Kun hän asetti tuon pärekopan hartioidensa varaan, alkoivat kärpäset kuljettaa erinäisiä impulsseja holtittomasti ympäriinsä ja syntyi ensiluokkaista jorinaa, jolla Carroll viihdytti varsin nuoria ystävättäriään souturetkillä. Myöhemmin hän sitten ryhtyi huoneensa nurkkaan ilmestyneen valtavan, kiilusilmäisen jäniksen painostuksesta rustaamaan kertomuksiaan ja runojaan ylös. Mainittavimpia hänen kirjallisista teoksistaan ovat Liisan seikkailut Ihmemaassa ja sen jatko osa Lolitan seikkailut Animeconissa sekä runokokoelma Happomagoria.

Varmistaakseen nimensä unholaanpainumatomuuden hän myöhemmin vielä reinkarnoitui maailmaan John Lennonina, liittyi lupaavan oloiseen uuteen rock-kollektiiviin ja aloitti aivan hävyttömän oman egonsa buustaamisen sekä ältsin fiksuja intertekstuaalisia Carroll-viittauksia sisältävien laulujen kirjoittamisen. Näin hän sai joitakin faneja, ja loppu onkin täyttä sekasotkua.

Jälkimaine

Lewis Carrollin ansiosta irrationaalisesta aivopiereskelystä on tullut hyve, jota sittemmin muun muassa Monty Python -niminen huumoriryhmä ja Douglas Adams ovat hehkuttaneet ja viljelleet. Liisan seikkailujen Ihmemaassa on katsottu vaikuttaneen myös anime- ja mangasarjojen juonikuvioihin, sillä niissäkin seikkailee niukasti vaatetettuja pikkutyttöjä ja vähintäänkin kökköistä tarinankulkua paikataan elohopeahuuruisilla höhhömöhhökohtauksilla ja tärähtäneillä sivuhahmoilla. Ikävä kyllä animesarjat eivät ole John Tennielin kuvittamia.

Totuus Carrollista

Oikeasti mikään edellä kerrottu ei pidä paikkaansa. Herra Dodgson oli vain konservatiivinen ja tympeä matematiikkaa opettanut kääpä Oxfordin yliopistossa. Hänen teekuppinsa laidat tulivat vastaan, kun opiskelijat eivät enää tyytyneetkään ynnäilemään omenia yhteen, vaan (ilmeisesti paheellisten opiskelijailtamien tuoksinnassa syntyneiden juomapelien pohjalta) alkoivat vääntää omenoista neliöjuuria, algebraa sun muuta käsittämätöntä soopaa. Eräänä iltana Dodgson korjaili opiskelijoiden tenttejä, kun nämä uudet vallankumoukselliset keksinnöt saivat hänen aivonsa yllättäen nyrjähtämään, ja tyhjä pölyinen luentosali muuttui Ihmemaaksi Irvikissoineen kaikkineen. Koko yön Dodgson säntäili shaketti hulmuten pitkin seiniä ja yritti saada pupujusseja kiinni. Seuraavana aamuna hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jolla yritti tuohtunein äänenpainoin saada opiskelijat lopettamaan sen jumalattoman ryypiskelyn ja tulemaan takaisin luennoille ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Opiskelijat eivät tulleet luennoille, jotain peruuttamatonta tapahtui, ja sittemmin maailma on ollut hyvin surrealistinen ja pelottava paikka.

Dodgson itse hakeutui sittemmin jännän äärelle ja tavoitti jälleen sävyisän tyyneyden.

Muuta