Avaa päävalikko

Hikipedia β

Louis Pasteur

Pasteur sekoittaa iltapäivämartinia laboratoriossaan.

Louis Pasteur (27. joulukuuta 182228. syyskuuta 1895) oli ranskalainen kemisti, jota mainitaan tietosanakirjoissa modernin bakteeriopin ja mikroateriabiologian isäksi. Kaikkien aikojen merkittävimpiin tiedemiehiin kuuluva Pasteur tunnetaan Suomessa parhaiten siitä, että Albert Edelfelt maalasi hänestä muotokuvan,1 Tuossa oikealla josta tuli kaikkien aikojen levinnein suomalainen taideteos, kun se painettiin kaikkiin vuosien 1920 ja 1990 välillä julkaistujen tietosanakirjojen P-hakusanaosaan.

Pasteur pelasti aikanaan Ranskan viiniteollisuuden selvittämällä alkoholijuomien käymisen periaatteita. Hän paneutui ja esitti monien muidenkin suurille viinimäärille altistuneiden henkilöiden esittämän teorian, jonka mukaan asiat johtuvat pikkuruisista otuksista. Edeltäjistään poiketen Pasteur kykeni havaitsemaan näitä olentoja kuitenkin myös selvänä ja ilman vieroitusoireita. Pasteur tajusi, että käymisen aiheuttavat hiivasienet, jotka ovat hyvin pieniä organismeja. Havainnot ja päätelmät ilmestyivät vuonna 1858 Ranskan Akatemian erityisjulkaisussa, jonka Pasteur otsikoi sopimatonta keveyttä tavoitellen Pyytäkää meilläkin käymään – hiivasienet, ryypiskelijän pikku ystävät ja viholliset. Pasteurin tutkimusten saaman julkisuuden perusteella viinintuottajat alkoivat rajoittaa muiden kuin käymisen kannalta välttämättömien hiivasienten ja ilman kontaktia viiniin, mikä pelasti happanevat viinisadot, Ranskan ja ranskalaisen elämäntavan. Pasteur ajautui kuitenkin känniseen riitaan hiivasienilöydöstensä ansioista samoja asioita tutkineen prof. Antoine Béchampin (1816–1906) kanssa. Tästä sai alkunsa pitkä humalaisen remuamisen sarja, jossa (kiitos Pasteurin) parempaa viiniä nauttineet professorismiehet ottivat toistuvasti yhteen julkaisuissa sekä öisissä croissant-kojujen jonoissa. Pasteur voitti, mutta Béchampin kannattajien mielestä Pasteur oli epämiellyttävä ihminen, ja tämän vuoksi heidän mielestään bakteerit eivät aiheuta sairauksia.

Hiivasienten tutkimuksella Pasteur joka tapauksessa valaisi merkittävästi kahta 1800-luvun ranskalaismiesten tärkeintä kiinnostuksen kohdetta: viiniä ja naisten sukupuolielimiä. Keisari Napoleon III teki Pasteuristä Ranskan kunnialegioonan komentajan tämän ansioista keisarinna Eugénien kiusallisen hiivasienen kukistamisessa.

Tämän menestyksen jälkeen Pasteur päätti ohimennen ratkaista tieteen ikuisuusongelman. Vallitseva ajatus antiikin kreikkalaisista alkaen oli ollut, että luonnossa tapahtuu jatkuvasti "itsesikiämistä" eli abiogeneesiä: elottomasta aineesta (tai tyhjästä nyhjäisemällä) syntyy elollisia olentoja. Pitkään kaikki hankalasti selvitettävä elämä, kuten simpukat, sammalet, hyönteiset ja bakteerit selitettiin sillä, että niitä nyt vain syntyy itsekseen kaiken aikaa.[1] Pasteurilla oli joutavanpäiväistä aikaa (ja paljon lahjaviinipulloja, joiden kanssa oli aiempaa vähemmän happanemisongelmia), joten hän päätti eräänä iltana lasillista siemaillessaan testata alkusyntyteoriaa kokeellisesti. Tämä ei ollut tullut aikaisemmin kenenkään mieleen, koska kaikki paitsi Pasteur olivat helvetinmoisia idiootteja. Pasteur valutti sokeriliuosta kolmeen steriiliin joutsenkaulaiseen pulloon. Yhden pullon kaula sulatettiin umpeen, yhden jätettiin silleen, ja yhden pullon kaula sahattiin väkisin poikki, niin että sinne takuuvarmasti pääsi oikein paljon ilmaa. Käyminen ja mätäneminen otti paikan vain avoimeksi sahatussa pullossa, mikä osoitti, että mikro-organismikasvustot eivät todennäköisesti syntyneet itsestään, vaan leviävät ilman välityksellä.[2]

Kun viinintuotanto oli pelastettu ja vuosituhantinen alkustyntyteoria kumottu, omisti Pasteur loppuviikon silkkiteollisuuden saattamiseksi jaloilleen.[3] Pasteur keksi jälleen konstin, joka ei yleisen taliaivoisuuden vuoksi ollut juolahtanut kenenkään muun mieleen: hän identifioi, eristi ja tuhosi sairastuneet silkkiäistoukat, ja satoa uhannut epidemia tyrehtyi. Pasteur esitteli menetelmänsä kuolemattomilla sanoilla "No daa-ah!" Tässä vaiheessa kaikki alkoivat jo ihmetellä, miten Ranskassa oli saatu ylipäänsä mitään aikaiseksi ennen kuin Pasteur tuli kuvaan mukaan.

Pasteurin muita saavutuksia on esimerkiksi pastörointi eli maidon iskukuumennustekniikka. Sen miinuksiin kuuluu, että maidosta tulee "vähemmän luonnollista" tms.; sen plussiin kuuluu, että maitoon ei kuole. Maaseutupiknikillä ei-fataaliin maitopartaan sonnustautunut Pasteur huomasi, että eläinlääkäri Toussaint oli eristänyt pernaruttobakteerin ja kehittänyt tautiin rokotteen. Mitäpä sillä joku tuntematon elukkapuoskari tekisikään, tuumaili Pasteur napatessaan Toussaintin löydöt ja esitellessään ne ominaan. Pasteur myös minimoi lapsivuodekuumekuolleisuuden ja kehitti vesikauhurokotteen, mutta hänen kemistinuraansa jäi iäksi varjostamaan se seikka, ettei hän tullut koskaan rakentaneeksi vitun isoa pommia.

Viitteet

  1. Ihmisen suvullista lisääntymistä koskeva kikoninen eli ns. haikarateoria oli osoitettu virheelliseksi vasta Humboldtin toimesta v. 1799.
  2. Kreationistit ovat joskus tavanneet käyttää tätä argumenttina, koska eivät vieläkään ole tajunneet, mitä Pasteur tuli oikein osoittaneeksi.
  3. Ranskalaiset rakastivat pyjamiaan, ja silkintuotannon turvaamisesta tehtiin kansallinen prioriteetti, joka ohitti jopa traagisen, useita kuolonuhreja vaatineen rocamadour-pulan.