Avaa päävalikko

Hikipedia β

Pierunvaellus

Ihminen toimii tuulivoimalla

Ja joskus hän on kaasulaitos.

Pierunvaellusoppi perustuu näkemykseen, jonka mukaan sielu eli atman on karkulainen, joka ei ole tajunnut olevansa osa kaiken alkulähdettä ja yhteyttä, paskaa. Tätä jaloa alkulähdettä josta kaikki paitsi homunculit ovat etääntyneet. Pierunvaellusopissa korostetaan sitä, että ihmisen fyysinen ruumis on vain rajallinen kuori, sielu on transsendentti ja samaa ainesta Totuuden kanssa. kun taas ruumis on immanentti, edellistä rajallisempi aistimaailmojen alue.

Pieru on sitä kun sielu pyrkii vapauteen, kohti Totuutta joka on se itse. Tämä pyrkimys, flatuksen intentio on hyvää ja luonnollista, sillä sielun tuleekin pyrkiä perimmäiseen todellisuuteen, joka sijaitsee harhaisen ilmiömaailman ja rajallisen liharuumiselämän tuolla puolella, transsendenttina.

Pierunvaellusopin päämääränä on siis saavuttaa ykseyden eli täydellisen tietoisuuden tila, jossa ihminen ja hänen sielunsa on yhtä koko maailman kanssa. Pierun eteerinen olemus salliikin sen, että ihminen saavuttaa yhteyden maailman kanssa, koska ei voida vetää terävää rajaa ihmisen ja hänen pierunsa, eikä ihmistä ympäröivän maailman ja ihmisen pierun välille. Lisäksi tämä pyhän kokemus on varsin konkreettisesti aistittavissa. Se onkin myötäsyntyistä ja todistaa että ihminen on luonnostaan altis mystisille aistimuksille. Ihminen on siis homo religiosus.

Pierunvaellusopin mukaan sielu tavoittelee valaistumista, mutta pierijän teot vaikuttavat siihen, läheneekö purkaus perimmäistä todellisuutta vai ei. Pohjimmiltaan pieru lähestyy Totuutta useiden inkarnaatioiden, ruumiillistumien avulla. Ruumiillistumisen tasoa ohjaa karman laki, jota ei käsitetä moraaliseksi tuomioksi, vaan pikemminkin maailmassa vaikuttavaksi luonnonlaiksi.

Katso myösMuokkaa