Avaa päävalikko

Hikipedia β

Sakea kikkailu

Sakea kikkailu on käsite, jolla kuvataan erityisen räikeää tai härömielistä poliittista manööveriä, jolle Machiavellikin puistelisi päätään posket punaisina. Käytetään yl. tuhoon tuomituista tai vähintäänkin vahvasti siltä vaikuttavista opportunistisista virityksistä, jotka tyypillisesti yrittävät kalastella todella syvien vesien marginaaleissa. Pornografian tapaan sakealle kikkailulle on vaikeata antaa tyhjentävää määritelmää, mutta sen useimmiten tunnistaa kohdatessa.

Termin lanseerasi vuonna 2019 Iltalehden toimittaja Sakari Muurinen kuvatessaan Sinisen tulevaisuuden satakuntalaisen kansanedustaja Ari Jalosen menettelyä saman vuoden eduskuntavaaleissa.[1] Jalonen (joka loikkasi kesällä 2017 perussuomalaisista sinisiin) erosi sinisistä ja asettui sitoutumattomana ehdokkaana Kokoomuksen ja RKP:n yhteislistalle väittäen toimivansa valituksi tullessaan sekä Kokoomuksen että Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmässä riippuen siitä, kuka kysyi. Jalosen tapauksessa sakealla kikkailulla ei ollut lopulta mitään merkitystä, sillä hän putosi eduskunnasta siitä huolimatta.

Tunnettuja soveltajia

  • Paavo Väyrynen, jonka ura on 1980-luvulta lähtien koostunut enimmäkseen sakeasta kikkailusta
  • Italia – politiikka perustamisesta (1861) saakka

Viitteet