Avaa päävalikko

Hikipedia β

Spesismi

Elävän olennon ravintona käyttämisen vaikutus ihmisen aivoissa
Carcharodon carcharias alistaa Homo sapiens sapiensia ruumiillisella väkivallalla ja syyllistyy surmaan

Spesismi eli lajisyrjintä tai lajisorto on laajin, hyväksytyin ja tunnetuin syrjinnän muoto, jossa asetetaan eri lajeihin kuuluvat yksilöt eri arvoasemaan ilman näkyvää syytä. Lähes kaikki maailmanuskonnot kannustavat spesismiin, ja se on aiheuttanut maailmanhistoriassa enemmän kärsimystä kuin yksikään toinen syrjinnän muoto[1].

Spesismi nykyäänMuokkaa

Spesismiä voi havaita joka paikassa; ihmiset pitävät undulaatteja häkeissä, eivätkä anna niille oikeutta käydä töissä ja saada edes pienen hetken rauhaa poikasistaan, eivät päästä koiraa keittiöön ja/tai kohdistavat siihen rakenteellista ja henkistä väkivaltaa, nöyryyttämistä ja alistamista. Ruokailuun osallistuva kärpänen voidaan tappaa, vaikka siitä ei saada tärkeitä ravintoaineita tai muuta tarpeellista.

Esimerkiksi maatiloilla kaltoinkohdellaan porkkanoita, lanttuja ja nauriita, jotka saatetaan teloittaa liian hitaasti niin, että em. olennot jäävät kitumaan, vaikkakin tulee huomata, ettei näiden eliöiden olisi pakko kuolla, sillä kaikkia niitä ei kuitenkaan käytetä, vaan jätetään niin sanotusti "lautasen reunalle".

Lajisorroksi ei ole laskettava koiran kohtelua lähes täysiarvoisena perheenjäsenenä, vaikka yhtä älykästä sikaa kohdellaankin teuraseläimenä, koska sika miellyttää eri elävien olentojen makuhermoja. Tämän ajatuksen esitti ainakin alkoholisti markiisi de Sade, joka piti henkilökohtaista nautintoa korkeimpana arvona sen takia, että jos niin olisi, ei pitäisi huolehtia siitä, että kohtelemme eri lajeja tasapuolisesti sekä ruokana että perheenjäsenenä. päätelmän Sade esitti kirjassaan Miltä valistusfilosofista ja irstailijasta tuntuu, kun hän on kirjoittanut vankilassa kamalan pahasta salakuljetetusta viinasta tulleessa krapulassa kirjan, joka on tämän niminen?.

Lajisyrjintää perustellaan uskonnollisilla, mutta myös tieteellisillä syillä. Eräs tiedemiehien parissa tuhojaan tehnyt antroposentrinen näkemys on ollut, että uhanalaisiin lajeihin kuuluvia eliöitä on vältettävä vahingoittamasta yleisiin lajeihin kuuluvia enemmän, ettei laji katoaisi ihmisten ihasteltavista. Moista antroposentristä luontoetiikka ei tulisi tukea, vaan jokaiselle eliölle tulisi sallia itseisarvo! Näitä julmia tekoja perustellaan usein myös vuosisatojen perinteellä, mutta tekeekö se, että ennenkin on tapettu, uudesta taposta oikeutettua?

ViitteetMuokkaa

  1. Vaikka sydämettömät radikaalifeministit toisin sanoisivatkin.