Ero sivun ”Pro gradu” versioiden välillä

4 merkkiä lisätty ,  30. huhtikuuta 2008 kello 18.42
Kun ainekset ovat koossa, opiskelija laittaa yleensä "kaasun pohjaan", vaikka "käsijarru on jäänyt päälle", ja hän kuluttaa noin kolme riisiä paperia, 1000 kynää, yhden tietokoneen, kahdet hermot <ref>Omat ja siippansa tai vaihtoehtoisesti [[äiti]]nsä.</ref> , satoja työtunteja ja tuottaa noin 120 sivua aiheesta, ennen kuin menee aiheen ja sisällyksen kanssa [[professori]]n juttusille. Professori sitten ampuu tämän alas, ja koko prosessi alkaa jotakuinkin alusta. Hyvällä tuurilla opiskelija saa pitää aiheen ja siihen liittyvän ongelmansa, huonolla tuurilla hän joutuu vaihtamaan aiheen ja pitämään siihen liittyvän ongelman - tai keksimään täysin uuden ongelman. Metodista ei saa luopua, sillä se on yleensä pyhä.<ref>Ainut asia, mikä on varmaa on, että gradun tekijällä on ongelma, todennäköisesti lukuisia.</ref> Mutta ei hätää, sillä gradun kirjoittamisessa on sääntö: "''Alku aina hankalaa – lopusta puhumattakaan.''"
 
Tämän jälkeen gradun kirjoittajalla on hutkimuksensa kanssa edessään verta hikeä ja verta<ref>Iso opiskelija ei itke!</ref> ja valmistuminen tuntuu yhtä todennäköiseltä kuin yhdeksän oikein [[Lotto|lotossa]] tai ensimmäisen työpaikan[[työ]]paikan saaminen ilman suhteita.<ref>Sillä ilman töitä et saa työkokemusta ja ilman työkokemusta et saa töitä.</ref>
 
=== Viimeistely ===
Rekisteröitymätön käyttäjä