Avaa päävalikko

Hikipedia β

Muutokset

Kolminaisuusoppi

358 merkkiä lisätty, 28. elokuuta 2008 kello 09.41
Opin synty
Kolminaisuusoppi on siitä tyypillinen kristinuskon opinkappale, että sitä ei löydy [[Raamattu|Raamatusta]]. [[Se]] perustuukin myöhäisantiikin hämäräperäisten ajattelijoiden huutoäänestyksiin erinäisissä kirkolliskokouskomiteoissa.
Kolminaisuusoppi sai alkusysäyksen siitä, että uskovien keskuudessa oli hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millaiset ovat Raamatussa esiintyvien henkiolentojen keskinäiset suhteet. Liikkeellä oli useita tulkintoja. Eräiden , [[mm.]] areiolaisten, mukaan Isä oli suurempi kuin Poikaja näin ollen Isä oli luonut Pojan. Toisten mukaan [[maailmankaikkeus]] oli [[tennis]][[pallo]], jolla Isä ja Poika pelasivat Pyhän Hengen tuomaroidessa ottelua. Kolmannet olivat sillä kannalla, että Poika oli saanut tempauksillaan Isän luonteen muuttumaan kostonhimoisesta armeliaaksi. Jotkut olivat sitäkin mieltä, että koko juttu oli [[maailmanhistoria]]n suurin [[kusetus]], mutta heidät vaiennettiin pikaisesti.
Kirkon oli harhaoppisten vainoamisen helpottamiseksi keksittävä jokin selkeyttävä oppi. Tämä tehtiin komiteapohjaisena työnä, mikä johti luonnollisesti alkuperäistä hankalampaan ja epäkäytännöllisempään tilanteeseen. Vuonna [[325]] Nikaian kirkolliskokouksessa päädyttiin pitkällisten neuvottelujen, väännön, lakon- sekä poltonuhan ja teologien indeksikorotusten jälkeen julkaisemaan tulkintaohje, jonka avulla Raamattua saattoi tulkita oikein. Komiteamietinnön oleellinen sisältö oli, että Isä ja Poika ovat yhtä olemusta, mutta erillisiä persoonia. Tämä nollatulos ei (välttämättä) johda tulkintaan [[skitsofrenia|skitsofreenisesta]] kaikkivaltiaasta, sillä 300-luvulla [[Sigmund Freud|Freudista]] tai paljon muustakaan ei tiedetty vielä mitään. Kirkkoisät ajattelivatkin määritelmässään [[teatteri]]a, jonka itse kielsivät [[pakana]]llisena.<ref>[[Latina|lat.]] ''persōna, ae f.'' (teatteri)naamio; rooli; tehtävä; asema. Skitsoja nuo roomalaiset.</ref> [[Uskonto]] ja teatteri ovat muutenkin läheistä sukua toisilleen: teatteri sai alkunsa jumalille omistetuista menoista ja molemmat hyödyntävät lavastusta.
Kuten jokaiselle Nikaian tulkintaohjeen lukijalle heti selvisi, määrittely ei ratkaissut mitään. Niinpä Jumalan määrittelyn vaatimaton tehtävä tuli asialistalle uudelleen vuonna [[381]]. Tuolloin oli [[Konstantinopoli]]n vuoro isännöidä kirkkoisiä. Silloin tulkintaa selkeytettiin huomattavasti lisäämällä, että Pyhä Henki on sekin (hänkin?) samaa Isän ja Pojan kanssa. Tämän jälkeen kirkkoisät uskottelivat toisilleen, että [[ongelma]] oli ratkaistu. <ref>Huom! Tämä selitys ei ole tyhjentävä, vaan siihen on tehty useita liitteitä ja lisäyksiä. Jos esimerkiksi ajattelet Jeesuksen olleen jo syntyessään täysin jumalallinen, olet vuoden [[451]] lisäasetuksen nojalla monofysisisti (vaikea nimi, joka tarkoittaa ''kerettiläistä'').</ref> Nikaian uskontunnustus on yhä opillisesti pätevä kristillisissä tai itseään sellaisiksi luulevissa kirkoissa. Se on myös mainio esimerkki siitä, miten järjestäytynyt uskonto kykenee löytämään innovatiivisia ratkaisuja ongelmiin, joita ei olisi ilman sitä.
==Merkitys==