Ero sivun ”Uuno Turhapuro” versioiden välillä

1 640 merkkiä lisätty ,  20. heinäkuuta 2019 kello 11.50
ei muokkausyhteenvetoa
 
Uunon anoppi. Reetta oli maalla asuneen köyhän alkoholistiperheen lapsi, joka pakeni juoppohullua isäänsä Helsinkiin. Myöhemmin myös Reetan äiti pyrki Tuuran varakkaan perheen elätettäväksi, mutta siihen ei Huugo Tuura suostunut. Nuorena likkana Reetta tanssi ja tarjoili Helsingin kapakoissa tehden rikkaat äijät tyytyväisiksi puhumattakaan saksalaisista sotilaista, kiitos menestyksekkään lapin kiertueen. Kauppaneuvos Johannes Paukku ja reetta alkoivat seurustella. Paukun vaikutusvaltaisista tuttavista oli iloa pitkään kun reetta pyrki ja pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Paukun äiti takasi opintolainan, joka maksettiin takaisin vasta Huugo Tuuran kuolinpesästä asian mentyä korkeimpaan oikeuteen asti. Ei siitä lopulta ollut hyötyä, sillä Reetan sadistinen puoliso huugo tuura vaati vaimoaan keskeyttämään opinnot ja jäämään lapsen kanssa kotiin. Vuonna 1943 Johannes Paukku kosi reettaa, mutta tämä kieltäytyi. Pari vuotta myöhemmin Reetta ja Huugo Tuura menivät naimisiin, vaikka Huugo oli kitupiikki, mutta mies olisi kuollut nälkään muuten. Ainoa Huugon siihenastinen omaisuus, vanha ja rupinen tontti kun jäi sodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle. Reettaa on siis kiittäminen Tuura-konsernin menestystarinasta. Elisabet jäi parin ainoaksi lapseksi. Hänen kummisetänsä oli Johannes Paukku, joka 1970-luvulla kännipäissään pamautti Huugon olevan steriili. Täyttä varmuutta asiasta ei koskaan saatu, tuura oli lahjonut lääkärit. Uunoa reetta Tuura ensin vihasi, mutta sitten uuno selitti anoppinsa pyöryyksiin , vei nakkikioskin jonoon pakkasella ja tarjosi nakkipiirakan ja maitoa. Sen jälkeen Reetta kusi hunajaa vävypoikansa vuoksi Huugon mielestä liiankin pitkään ja suurin osa perheriidoista koski Uunoa ja sitä pitääkö tämän ja elisabetin erota. Kerran Reetta jopa pisti äijänsä köysiin ja vaatimalla vaati tätä maksamaan kidnappajien vaatimat lunnaat uunosta. Valtava kartano joutui 1996 remonttiin tupajumien ja homesienten takia. Remontti ja tyttären ja vävyn luona asuminen kävivät Reetan hermoille niin pahasti, että tämä oltuaan pari kuukautta Paukun kanssa espanjassa alkoi harkita avioeroa hugosta. Paukkua Reetta ei huolinut uudeksi puolisokseen vieläkään, vaan kotkan meripäivillä tapaamansa silmälasipäisen miehen. Mies otti Reetan ex-miehen nimen ja arvon sekä omaisuuden itselleen. Parin vuoden päästä sama mies otti Reetankin rahat ja häipyi. Huugo asui vanhainkodissa jossa meinasi kuolla nälkään, kun vanhainkodin johtaja piti aina jääkaappia varmuuslukossa. Reetankin oli pakko muuttaa vanhainkotiin. Hugon kuotua 2008 Reetta avioitui vielä kolmannen kerran, Johannes Paukun velipuolen Väinö Paukku juniorin kanssa. Tällä miehellä ei ollut rahaa, jonka vuoksi Reetta oli vihdoinkin onnellinen ja onnellisena myös kuoli vuonna 2012.
 
Hugo Turhapuro (1905-2000)
Uunon isä. Ja ties monenko muun jälkeläisen? Kaikki lienevät jostain syystä miespuolisia. Kylän isäntien kanssa Hugo etsi kiihkeästi emäntää, peläten joutuvansa vanhaksi pojaksi. Oli kuitenkin kartano työn alla tulevalle pojalle Johtaja Uuno Turhapurolle, joka vain piti saattaa työn alle. Huugo oli Gunhildin ja Tyynen kanssa koeaviossa viikon, kunnes molemmat häipyivät Helsinkiin. Gunhild oli pakottanut Hugon pesemään naamansa, jonka vuoksi Hugo ja Uuno salaa toivoivat ettei tämä olisi uunon äiti. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti ja Uunon täytettyä 18 vuotta karmea totuus paljastui. Mutta koska Gunhild oli sietämätön nainen, käski Hugo tämän painua amerikkaan. Amerikkaan äitinsä perässä lähti myös mammanpoika George. George oli katkera uunolle, koska Uuno vei aina tämän naiset. On lukuisia taruja siitä, kuka puhkoi Georgen toisen silmän. Se saattoi olla Hugo pontikkaa juotuaan. Hugo ja George selvittivät välinsä vasta vuonna 1978. silti Hugo oli kaksosista nuoremmalle pahana, tämän vikiteltyä veljensä vaimoa Elisabetia. Toisaalta ei Hugolla olllut varaa puhua, sillä naisia hänelläkin riitti joka sormelle. Aina kun ei tarvinnut istua vankilassa pontikankeitosta, jäi aikaa naisille. Ja ikuisuuden työn alla ollut kartanokin valmistui 1986, mutta jo 1990-luvulla sen paikalta meni ohikulkutie ja kartano oli haihtunut kuin pieru saharaan. Lopulta hugo kuoli vuonna 2000 metsän keskellä pontikkatehtaassaan sydäninfarktiin. Surulliseskis kohtaloksi koitui joutua nimismies Viinikaisen löytämäksi jopa viimeisellä henkäyksellä.
[[Kuva:LoiriArpoo.jpg|250px|right|thumb|Törkyturvat: [[Vesa-Matti Loiri]] (arpoo) ja Uuno Turhapuro ikimuistoisella Maarianhaminan matkalla vuonna 2005. He kävivät katsomassa ennen ruotsinlaivalla paluuta mm. jalkapallo-ottelun, jossa Vesa-Matti pääsi arpomaan]]
==Katso myös==
Rekisteröitymätön käyttäjä