Miehen logiikka

”Kyllä se siinä pysyy”

~Mies

”Ei siellä ketään ole”

~Mies

Miehen logiikka on logiikan alue, joka keskittyy todistamaan sen, etteivät naiset, lapset, kaikenlaiset ählämisählärit tai homot ole au factum kykeneväisiä suorittamaan erinäisiä, ainoastaan "miehille" soveltuvia tehtäviä. Miesten logiikan keskeisiä premissejä ovat "Kyllä se.." ja "Ei se.." -alkuiset oletukset, sekä ns. "Kun minä sanon, niin asia on tosi kunnes toisin todistetaan" -ajattelu. Miesten logiikan ainutlaatuisuudesta kertoo sekin, että sitä on hyvin vaikea ilmaista perinteisillä logiikan merkinnöillä.

Tapaus 1, "Loogisen päättelykyvyn sietämätön keveys"Muokkaa

Toisin kuin naiset, miehet pystyvät vetämään nopeasti ja vaivattomasti johtopäätöksiä nykyisestä tilanteesta käyttäen hyväkseen tietoa siitä, mikä tilanne on aiemmin ollut. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa heteroseksuaalisen avioparin nainen herää keskellä yötä outoon ääneen ja olettaa automaattisesti, että heidän asunnossaan on joku ja herättää miehen.

  • ”Pertti! Taas sieltä kuuluu sitä outoa ääntä.”
Vaimo

Mies sen sijaan tietää, että he asuvat kerrostalon kuudennessa kerroksessa, parveke on lasitettu ja ovi on kaksinkertaisesti varmuuslukittu.

  • ”Mhh... *Kääntää kylkeä* Ei siellä ketään ole.”
Mies

Miehen "ei se" argumentti ei kuitenkaan vakuuta naista, joka on jo päättänyt väittelyn lopputuloksen. Hetken kuluttua nainen herättää miehen uudestaan, ja lopulta miehen on pakko todistaa väitteensä oikeaksi esittämällä, että käy havainnoimassa näkyykö asunnossa merkkejä tunkeilijasta. Yleensä mies viettää tämän ajan katsellen masentuneena kuvajaistaan vessan peilistä, ja miettien miksi tarkalleen ottaen menikään naimisiin. Lopulta mies palaa, antaen raportin:

  • ”Ei siellä ketään ollut. Käy jo nukkumaan.”
Mies

Nainen käy nukkumaan, mutta miehen looginen perustelu ei kuitenkaan tehnyt häneen vaikutusta. Sama kiista tullaan käymään vielä monesti läpi.[1]

Tapaus 2, "Yksinäisen ruuvin dilemma"Muokkaa

Mies käy ostamassa seinälle ripustettavan huonekalun ja alkaa ripustaa sitä. Käy ilmi, huonekalun pakkauksessa on ainoastaan yksi ruuvi, vaikka niitä kuuluisi olla kaksi. Miehen olisi mahdollista lähteä tonkimaan työkalupakkiaan etsiäkseen sopivankokoista ruuvia, mutta tämä veisi aikaa, ja samaan aikaan on alkamassa satunnainen teoreettinen derekonstruktoitava viihdyke, josta mies haluaisi nauttia. Mies tekee sen johtopäätöksen, että koska toisen asian voi tehdä ainostaan juuri nyt, ja toisen taas milloin tahansa, on ainostaan luonnollista tehdä ensin se kertaluontoinen asia.

Kun mies myöhemmin vapaa-ajallaan tulee ajatelleeksi yhdellä ruuvilla kiinnitettyä huonekalua, hän huomaa, että se on pysynyt kiinni seinässä yhdellä ruuvilla. Tästä johtopäätös: "Se kyllä pysyy yhdellä ruuvilla kiinni." Myöhemmin kyseinen huonekalu tosin saattaa joutua huomattavan ulkoisen voiman kohteeksi, jolloin se joko vinoontuu tai peräti irtoaa. Silloin mies päättelee loogisesti, että irtoaminen oli täysin ulkoisen vaikuttimen syytä, ja kiinnittää sen uudelleen yhdellä ruuvilla sekä antaa vielä mahdollisesti ohjeita siitä, kuinka kyseistä huonekalua tulisi käsitellä. Ongelmana ei voi olla yhdellä ruuvilla kiinnittäminen, sillä sehän on toiminut hyvin tähän mennessä. Se vain täytyy kiinnittää paremmin.

Tapaus 3, "Väittelykierteen rikkominen"Muokkaa

Mies ajaa autolla, kun hänen eteensä tulee liikennetilanne, jossa joko hän tai vastaantulija joutuu hidastamaan vauhtia törmäyksen välttämiseksi. Mies ajattelee:

  • ”Minä en hidasta vauhtiani. Mutta jos minä taas kiihdytän, ehdin pois alta ja kaikki menee sujuvasti. Vastaantulijallakaan ei ole varmaan mitään sitä vastaan.”

Tässä osutaan kuitenkin siihen sudenkuoppaan, että noin 60% todennäköisyydellä vastaantulijakin on mies.
Nokkakolarin jälkeen alkaa syyllisen etsintä:

  • ”Vittu! Tää oli sun vika!”
Mies1

Toinen mies vastaa sivistyneesti ensimmäisen miehen esittämään oletukseen:

  • ”Ei vitussa ollu, vaan sun vika!”
Mies2

Pallo on palautettu syöttäjälle. Kumpikin osapuoli kuitenkin tajuaa, ettei tälläisellä dialogilla saa yliotetta vastustajasta.

  • ”Sä ajoit ylinopeutta”
Mies1

Toinen mies reagoi tähän pommiin nopeasti, ja toteaa takaisin:

  • ”Niin säkin.”
Mies2

Nyt kumpikin tajuaa, että koska ulkoiset vaikuttimet ovat samanlaiset, heidän täytyy vetää väittelyn keskipiste pois kaikesta, joka varsinaisesti liittyy nokkakolariin. Tässä vaiheessa mies kokee loogiseksi tehdä huomautuksen toisen miehen ajotaidoista tai fyysisistä ominaisuuksista. Nyt toisen miehen olisi parasta muistuttaa, että ensimmäinen mies ei voi tietää mitään hänen ajotaidoistaan eivätkä fyysiset ominaisuudet juurikaan liity tilanteeseen, vaikkakin hänellä on huomattavasti isompi. Miehen logiikka ei kuitenkaan anna periksi, ja hän näkee edessään kaksi vaihtoehtoa: Hyväksy täysi syyllisyys onnettomuuteen tai ala harjoittaa Kur Moo Tusta. Iltapäivälehtien iloksi varsin monet miehet valitsevat jälkimmäisen vaihtoehdon.

Katso myösMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Tai sitten katonrajassa piileskelevä naamiotappaja surmaa molemmat heidän nukkuessaan. Nykyään on vaikea olla varma enää mistään.