Persianlahden sota

Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Persianlahden sodasta tuli niin suosittu, että siitä päätettiin myöhemmin tehdä jatko-osa.

Persianlahden sota eli Operaatio Dessert Storm (suom. Jälkkärimyräkkä) oli yksi niistä rähinöistä, mitä Lähi-idän alueella on tapeltu viimeiset kolmetuhatta vuotta yhtä menoa. Vastakkain tämänkertaisessa kähinässä olivat Eufratlaakson väki eli Irak ja Persianlahden peräaukon porukka eli Kuwait. Myös Yhdysvallat ja kansainvälinen koalitio oli mukana riehumassa. Sota oli sikäli erikoinen, että mukaan tempautui tällä kertaa oikein kunnolla sitten ristiretkien myös länsivallat.

Taustaa

Irakin johtaja Saddam Hussein ja Kuwaitin silloinen emiiri viettivät pitkää iltaa Kuwaitissa raskaan diplomaattivierailun jälkeen loppuvuodesta 1979. Kuwaitin emiiri heitti kännissä haasteen Husseinille: Mikäli Hussein valtaisi puoli Irania elokuuhun 1988 mennessä niin, että voitonpäivänä Teheranissa ajaisi paraatissa raskaalla panssarivaunulla samalla piiskaten Khomeinia paljaalle persposkelle, saisi Hussein 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kaikki Kuwaitin Cadillacit sekä tietenkin kaksituhatta vähäpukeista palatsitanssijatarta. Vastaavasti Hussein joutuisi luovuttamaan kaikki eroottiset tanssijansa, kaksi kolmasosaa Irakin pinta-alasta sekä oikeutensa kiusata kurdeja Kuwaitille, mikäli ei onnistuisi täyttämään haastetta. Ei tiedetä, johtuiko se syvästä humalatilasta, suitsukkeiden aiheuttamista huuruista vai Saddamin uhmakkaasta luonteesta, mutta joka tapauksessa Saddam vastasi haasteeseen.

Noin vuotta myöhemmin Irak ja Iran olivat sotatilassa. (Arvatkaapa miksi?) Vuodet kuluivat, ja vaikka Saddam Hussein ja hänen kenraalinsa kuinka karjuivat ja piiskasivat sotilaitaan parempiin suorituksiin, ei tulosta tahtonut syntyä. Irakin talous oli ajautunut retuperälle ja määräaikakin alkoi jo olla umpeutumassa. Rohkeimmat strategit uskalsivat jo ehdottaa rauhan sopimista, mutta tälläiset epäisänmaalliset pokkuroi'at keitettiin kamelinrasvassa sotilaiden ruoaksi vallalla olevan tavan mukaisesti.

Kesällä 1988 tilanne alkoi olla jo päin helvettiä Saddamin kannalta. Hallituksen kassalippaasta lensi ulos vain muutama koiperhonen ja määräaikakin umpeutuisi aivan pian. Hussein ymmärsi vihdoin tilanteen vakavuuden. Säilyttääkseen kasvonsa hän käynnisti viimeisen hyökkäyksensä, operaatio Siunatun ramadanin. Hyökkäys tuotti tulosta, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Lopulta määräajan umpeuduttua elokuussa 1988 joutui Saddam viimein solmimaan rauhan.

Tilanne oli Husseinin kannalta heikko. Irak joutuisi nyt luovuttamaan jo ennestään köyhtyneenä kaikki palatsitanssijattarensa, kaksi kolmasosaa pinta-alastaan sekä vielä pahinta, oikeutensa kiusata kurdeja Kuwaitille, maalle, joka ökyrikkauksineen pystyisi maksamaan tuhatkertaisesti kaiken sen takaisin ,minkä oli sodassa menettänyt ja maalle, jonka armeijasta ei olisi vastusta edes väsyneelle Irakin armeijalle. Hussein pähkäili pitkään, mitä muut autoritääriset diktaattorit olisivat hänen housuissaan nyt tehneet. Pitkällisen pohdinnan jälkeen Hussein tuli vakuuttuneeksi, että hänellä oli nyt kolme tapaa toimia:

Vaihtoehto yksi:

  • Luovuttaa palatsitanssijattaret, maa-alueet ja kurdienkiusaamisoikeudet. Ei helvetissä!

Vaihtoehto kaksi:

  • Kiistää koko vedonlyönnin olemassaolo.Tosimies ei kuseta.

Vaihtoehto kolme:

  • Kiistää koko Kuwaitin olemassaolo siivoamalla ko. valtio kokonaan pois maailmankartalta.Bingo!

Kuten historiankirjoituksista ja rakkaan Johtajamme luonteesta tiedämme, tajusi Hussein, että jälkimmäisin vaihtoehto oli kaikista yksinkertaisin toteuttaa.

Irak hyökkää Kuwaitiin

Tultuaan varmaksi invaasiosta Kuwaitiin määräsi Hussein armeijansa hyökkäykseen 2. elokuuta 1990 herran (tai Allahin) vuotta. Kuwaitin emiirin kuultua Irakin hyökkäyksestä määräsi hän äimistyksestä päästyään vastavuoroisesti oman armeijansa liikekannallepanolle ja "työntämään ne rotat takaisin aina Turkin rajalla saakka.".

Niin kohtasivat yksi mahtava ja yksi vähemmän mahtava armeija niin että pelti kolisi. Irakin armeija saavutti voittoja ja työntyi nopeasti eteenpäin. Kuitenkin myös Kuwait saavutti merkityksellisen torjuntavoiton operaatiossa Perääntyminen Persianlahteen, jossa melkein 10% Kuwaitin laivastosta ja muusta sotakalustosta saatiin evakuoitua Persianlahdelle etenevien irakilaisjoukkojen tieltä.

Konflikti kääntyi Kuwaitin kannalta puolustussodaksi. Irakin armeija eteni hyvin nopeasti kohti Kuwaitin pääkaupunkia Kuwait Cityä niin, että koko emiiriperheen oli paettava turbaanit liehuen Saudi-Arabiaan. Vihollinen eteni niin nopeasti, ettei emiiri ehtinyt ottaa mukaansa cadillac-autojaan eikä edes kullattuja silkkiboksereitaan, mikä poltteli aivan suhteettomasti hänen ylhäisyyttään.

Pian emiiriperheen paettua koko Kuwaitin valtio joutui irakilaisten hyökkäysvoimien miehityksen alle, kun Kuwaitin armeijalta loppui yksinkertaisesti maa jalkojen alta jonne perääntyä. Ymmärrettyään tilanteen toivottumuuden Kuwait laski aseensa 3. elokuuta, eli puolustauduttuaan sankarillisesti lähes päivän ajan.


Länsi sotkeutuu mukaan

Irakin ja Kuwaitin vielä rähinöidessä keskenään mietti Yhdysvaltain silloinen presidentti George H. W. Bush kovasti kansliassaan, miten hän voisi presidenttikaudellaan kiillottaa maansa kuvaa "Demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajana". Kuultuaan sitten että Irak oli miehittänyt Kuwaitin, ymmärsi Bush, että tilaisuus tälle hänen tavoitteelleen oli tullut.


  Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.