Ero sivun ”Päivän Byrokraatti” versioiden välillä

4 merkkiä poistettu ,  26. heinäkuuta 2021
p
Huomio kiinnittyy siihen, että Päivän Byrokraatin mielestä kiinnostavinta Black Lives Matter -liikkeessä on sen kuviteltu suhde Päivän Byrokraattiin ja Päivän Byrokraatin uhrimentaliteetilla määrittelemiin vihollisiinsa, jotka todistettavasti (ja valitettavasti) ''eivät kiusanneet'' Päivän Byrokraattia hiljaiseksi, koskapa sama pulju yhä vain jauhaa samaa paskaa tässäkin tekstissä. PB identifioi itsensä saumatta ''perussuomalaisiin'', ''trolleihin'', ''botteihin'' ja ''valeuutisiin'', joiden kaikkien menetys yhdeltä yksityisen yrityksen somealustalta olisi tietenkin järjen ja demokratian tuho. "''[K]uvittelisi, että normaalilla empatialla varustettu aikuinen ihminen sentään tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa huomattuaan, että on mennyt aivan liian pitkälle ja aiheuttanut muille niin paljon harmia, etteivät nämä uskalla enää edes ilmaista ajatuksiaan''", nyyhkii PB ilmaistessaan runsaita ja kehämäisiä ''ajatuksiaan''.
 
"''Tuossa ajattelussa on valtava ero [[me]]ihin [[klassinen liberalismi|klassisiin liberaaleihin]]. Me haluamme, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee kaikkia, emmekä suvaitse vain niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Punavihreiden ajama politiikka ja ideologia ovat ilman pienintäkään epäilystä vahingollisia, mutta puolustamme silti myös heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään''",<ref>AjatusmalliLinja, jonka [[Karl Popper]] totesi idioottimaiseksi jo 1940-luvulla.</ref> hyvesignaloi PB, joka ei ole koskaan puolustanut millään konkreettisella tavalla kenenkään vasemmistolaiseksi määrittelemänsä ko. oikeutta. Mutta Päivän Byrokraatti onkin oman päänsä lapsellisessa ritariromanssissa "''aito vapaustaistelija''", nykyajan [[Don Quijote]] eli hurmoksellisiin sankaruusharhoihin höyrähtänyt höppänä, joka ei kykene tulkitsemaan todellista maailmaa ja aiheuttaa siksi vain harmia kaikille siinä asuville taistellen taidotta olemattomia jättiläisiä, saraseeneja ja kommunisteja vastaan sellaisella vimmalla, että ritarillisten trollitaktiikoiden ja maalitusten kohteiksi päätyvät em. kuvitteellisten vihulaisten sijaan tavalliset tutkijat, yrittäjät, abiturientit ja kunnialliset ihmiset ylipänsä.
 
PB:n mukaan [[Marinin hallitus|Suomen keskustalainen markkinataloushallitus]] on "''antifalaisen ideologian läpäisemä''", mikä on aivan normaali amerikkalaisessa oikeistomediakuplassa marinoituneen paranoidinvainoharhaisen skitsofreenikonlihahyytelön arvostelmaksi; todisteena mainitaan (lähteettömästi) pääministerin ilmaisema tuki poliisiväkivaltaa vastustaville amerikkalaisille mielenosoittajille ja Yhdysvaltain perustuslain takaamalle mielenosoitusoikeudelle. Ne, jotka laskevat äärioikeiston ''[[Li Andersson]] vasemmistolaisesta väkivallasta'' -mainintoja, voivat lisätä kirjanpitoonsa viivan, mutta tavoistaan poiketen PB ei tarkalleen ottaen valehtele lausunnosta, vaan tyytyy vain ymmärtämään sen tahallaan harhaanjohtavasti. PB:n mielestä Yhdysvalloissa olisi vähemmän mellakoita, jos Suomessa olisi ollut sisäministerinä joku muu kuin [[Maria Ohisalo]].
 
PB:n mielestä on "''erikoista, että kriittisille faktoille ei näytä olevan sijaa julkisessa keskustelussa''". ''Kriittisen faktan'' käsitettä ei ole määritelty eikä sillä ole vakiintunutta saati järjellä käsitettävää merkitystä, joten kyseessä lienee Päivän Mytomaanin debiileille boomereille kehittämä emotionaalinen dyadi, joka yhdistää kaksi RationaaliOikeistoSkenen hahmotonta alijumalaa, ''Kriittinen''-daimonin ja vahvasti koetun ''Faktan'' (ei yhteyttä kritiikkiin tai tosiasioisin sellaisina kuin ne tavataan ihmisten keskuudessa). Ainoa PB:n kontekstissa tarjoama esimerkki ''kriittisestä faktasta'' on peräänkuuluttaa "''valtalehdistön''"<ref>''Valtamedialla'' on liian hörhömäinen kaiku.</ref> mediamegafoneihin tietoa siitä, että "''todellisuudessa valkoisia kuolee Yhdysvalloissa poliisien luoteihin useammin kuin mustia''", mikä onkin aivan uskomattoman orwellilaisen rationaalisen ällistyttävää ottaen huomioon sen ''ei-peräänkuulutetun'' seikan, että amerikkalaisista 60% on valkoisia ja 13% mustia. PB on myös dementiassaan unohtanut, että BLM-liikkeen synnyttäneessä tapauksessa ei ammuttu laukaustakaan. Ajatus matematiikan ja tilastotieteen perusteiden opettamisesta PB:n edustamalle kädellistyypille myös joukkotiedotusvälineissä on sinänsä kannatettava joskin kohderyhmän syvän henkisen kyvyttömyyden vuoksi sangen tehoton, mutta se ehkä auttaisi Päivän Bussyyn laukeilevia paviaaneja tajuamaan edes sen, miksi Suomessa kuolee [[putka]]an enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä, ja enemmän ruotsinkielisiä kuin [[bhutan]]ilaisia. PB:n linkittämä Harvardin tutkimus ei väitä sitä, mitä PB väittää sen väittävän, eikä PB ole tietenkään lukenut tutkimusartikkelia siteeraamaansa abstraktia pidemmälle, jonka senkin on joko ymmärtänyt väärin tai josta on päättänyt yksinkertaisesti valehdella silkasta tottumuksesta. Tyhmyys tai epärehellisyys – Päivän Byrokraatin kaiken toiminnan ikuisesti selittävä akseli.<ref>PB puhuu kaikista voimankäyttötilanteista, kun tutkimuksen abstraktissa – jota PB itse siteeraa, koska luulee ymmärtävänsä edes enkkua – puhutaan vain kaikkein äärimmäisimmistä voimankäyttötilanteista nimenomaisesti tuliaseiden kanssa ("''the most extreme use of force – officer-related shootings''"); BLM-liikkeen katalyyttitapahtumassa ei, kuten PB on strategis-dementtisesti unohtanut, ammuttu lainkaan. Tutkimusartikkelissa todetaan, että lähtökohtaisesti "ei-tappavassa" (''non-lethal'') poliisin voimankäytössä, eli sellaisessa, jossa ei käytetä tuliaseita, on havaittavissa "hyvinkin suuria" (''sometimes quite large'') "rodullisia eroja" (''racial differences''). Tutkimus esim. kertoo, että jopa poliisin "myöntyväisiksi" tai "suostuvaisiksi" (''compliant'') luokittelemissa tapauksissa, jotka eivät ole johtaneet pidätykseen, mustat amerikkalaiset siviilit kohtaavat poliisin voimankäyttöä 21,2% muita useammin. Huomautettakoon, että tutkimuksen tekijä ei ole kovin taitava kirjoittamaan, mikä paistaa sellaisista tökeröistä konstruktioista kuin "''On non-lethal use of force, there are racial differences—sometimes quite large—in police use of force''", mikä toivottavasti kannustaa Harvardin koulua opettamaan Roland G. Fryer nuoremmalle englannin kirjallista ilmaisua. No, hän on vain taloustieteilijä, joten odotukset on syytä pitää alhaalla. On mahdotonta tietää, mistä Päivän Byrokraatti on tämän epärehellisesti ja osaamattomasti linkittämänsä julkaisun löytänyt, mutta toisaalta on täysin varmaa, että kyseessä on jokin amerikkalainen äärioikeistosaitti, jonka propagandan ja vääristelyn PB on kieli- ja kritiikkitaidottomana älykääpiönä ottanut todesta. Koska Päivän Byrokraatti on läpeensä epärehellinen paska, joka valehtelee 98% ajasta ja tajuaa loput asiat väärin ihan tyhmyyttään, ja koska meillä on vain yksi elämä, oletamme, että myös kaikki muut PB:n kirjoituksessaan linkkaamistaan artikkeleista esittämät väitteet ovat valheellisia tai virheellisiä. Ja olemme oikeassa.</ref> "''Ongelma on poliisiväkivalta yleisesti, ei pelkkä mustiin kohdistuva poliisiväkivalta''", toteaa PB ensinnäkin tajuamatta, että hänen itse linkkaamassaan tutkimuksessa todetaan poliisiväkivaltaa Yhdysvalloissa yleisesti kohdistuvan valtavan epäsuhtaisesti mustiin, toiseksi valehdellen, että vain poliisin tuliaseiden käyttö lasketaan poliisiväkivallaksi, kolmanneksi tajuamatta mitään BLM-liikkeestä tai alkeellisesta tilastontulkinnasta, neljänneksi ollen tyhmä kakkahousu ja viidenneksi antaen heti perään ymmärtää, että koska Yhdysvaltain poliisin asenneongelmat eivät tyhjenny rasismiin, ei rasismiin tulisi kiinnittää asiassa oikeastaan mitään huomiota. Päivän Byrokraatti ei tee tätä siksi, että olisi rasisti – mitä ehdottomasti toki on – vaan siksi, ettei osaa muotoilla argumentteja tai lukea omia lähteitään niiden kunnollisesta siteeraamisesta puhumattakaan.